Asiakkaasta kumppaniksi: millaista on olla äiti, kun kasvatuskumppanina on (avohuollon) lastensuojelu?

Tullessani kahdeksantoista vuotta sitten ensi kerran äidiksi käynnistyi myös lastensuojeluasiakkuus, joka myöhemmin kasvoi kasvatuskumppanuudeksi. Millaista on kasvattaa lasta kahdeksantoista vuotta yhdessä lastensuojelun kanssa, kun vuosiin mahtuu kehitysvaiheita aina vauva-ajasta pikkulapsi-ikään, leikki-ikään, varhaiseen kouluikään ja nuoruusikään.

Myös oma kasvuni on kulkenut vaiheet nuoruudesta aikuisuuteen ja alkaneeseen keski-ikään. Kaksi vuosikymmentä on vaihtunut eli lähes puolet elämästäni. Ihmisiä on tullut ja mennyt, mutta me olemme pysyneet.

 

Anteeksi

Anteeksi, että en ollut sellainen äiti, kuin olisi pitänyt, olisit tarvinnut ja ansainnut.

Anteeksi, että elämämme oli ennakoimatonta.

Anteeksi, että sinä jouduit kantamaan huolta huomisesta.

Anteeksi, että minulla oli niin kiire todistella muille olevani kelvollinen äiti.

Anteeksi, että en hyväksynyt ja ymmärtänyt keskeneräisyyttäni.

Anteeksi, että sinun lapsuutesi oli minun selviytymistäni.

Anteeksi, että en kyennyt luomaan sinulle turvallista lapsuutta.

Anteeksi, että kantamani traumat siirtyivät sinun kannettaviksesi.

Anteeksi, että olin sokea tarpeillesi.

Anteeksi, että kysymyksesi jäivät vaille vastauksia.

Anteeksi, että suutuin sinulle.

Anteeksi, että kun katsoit minua suurilla silmilläsi ja koko olemuksesi huusi nähdyksi tulemista en silti ymmärtänyt.

Anteeksi, etten silloinkaan pysähtynyt, kun esikoulun opettajasi sanoi sinun olevan kuin perhonen, joka arastelee levittää siipiään.

Anteeksi, kun en vieläkään ymmärtänyt, vaikka perhetyöntekijä sanoi, että sinulla ei ole hyvä olla.

Anteeksi, että jouduit löytämään keinoja selviytyä.

Anteeksi, että sisaruksesi ovat saaneet olla lapsia, kun taas sinä jouduit kasvamaan liian nopeasti.

Anteeksi, että joskus uskottelin itselleni sinun olevan vain rauhallinen ja kiltti vaikka tiesin, että sinulla ei ollut tilaa näyttää tunteitasi.

Anteeksi, että jouduit kantamaan pienillä harteillasi enemmän kuin yhdenkään lapsen pitäisi.

Anteeksi, että et saanut olla sinä.

Anteeksi, että vastasin hyökäten auttajille, jotka näkivät ja halusivat auttaa.

Anteeksi, että kasvoin vanhemmaksi niin hitaasti.

Anteeksi, että jouduit odottamaan.

 

Kiitos

Olen kiitollinen, että lastensuojelu kulki rinnallasi ja rinnallamme 18 vuotta.

Olen kiitollinen niistä mahdollisuuksista, joita olen saanut tarjotakseni sinulle kodin.

Olen kiitollinen siitä tuesta ja avusta, joka sen on mahdollistanut.

Olen kiitollinen siitä, miten upea ihminen sinusta on kasvanut.

Olen kiitollinen sinusta ja ihailen sinua.

Olen kiitollinen siitä, miten rehellinen ja rohkea olet. Olet paras ja parhain kannustaja ja kriitikkoni.

Olen kiitollinen siitä, miten monesta olemme selvinneet ja ennen kaikkea, miten olemme kuntoutuneet ja toipuneet.

Olen kiitollinen siitä, miten paljon olet minulle opettanut.

Olen kiitollinen avoimuudesta ja luottamuksesta, joka välillämme vallitsee.

Olen kiitollinen, että löysin rohkeuden ja rehellisyyden.

Olen kiitollinen, että olen kasvanut vanhemmaksi, joka näkee sinut.

Olen kiitollinen perhetyöntekijöille, perhekuntoutusohjaajille ja sosiaalityöntekijöille.

Olen kiitollinen tukihenkilöllesi, joka kulki rinnallasi lähes kuusi vuotta.

Olen kiitollinen omalle tukihenkilölleni, joka väsymättä on kulkenut rinnallani.

Olen kiitollinen, että saan olla äitisi.

 

Tulevaisuudelta toivon

Tulevaisuudelta toivon, että saan seurata, kun levität siipesi.

Toivon, että voin olla turvasatamasi missä ikinä kuljetkin.

Toivon, että osaat ja rohkenet pyytää apua, kun sitä tarvitset.

Toivon, että laitat itsesi etusijalle ja pidät huolta itsestäsi.

Toivon, että saan silti pitää huolta sinusta.

Toivon, että minäkin muistan huolehtia itsestäni.

Toivon, että tutustut ja luotat itseesi.

Toivon, että löydät ympärillesi kannustavia ihmisiä.

Toivon, että arvostat itseäsi.

Toivon, että voin murtaa häpeää lastensuojelun ympäriltä sinun, minun ja meidän kaikkien apua tarvinneiden tai tarvitsevien tähden.

Toivon, että voin auttaa vanhempia, lapsia ja perheitä.

Toivon, että voin olla avuksi lastensuojelun ja lasten suojelun kehittämistyössä.

Toivon, että voit olla sinä ja oma itsesi kaikkialla.

Toivon, että saat kukoistaa.

Toivon, että voit olla minusta ylpeä.

 

Lopuksi

Niin, millaista on olla äiti, kun kasvatuskumppanina on lastensuojelu kahdeksantoista vuoden ajan?  Turhautumista, raivoa, vihaa, ärtymystä, taistelua, kohtaamattomuutta, väsymystä, kärsimättömyyttä, epätoivoa, pettymystä, iloa, kärsivällisyyttä, oivaltamista, oppimista, toiveikkuutta, uskoa, onnistumisia, kohtaamisia, kiitollisuutta.

Aivan tavallisen epätavallista elämää. Kuten kai elämä on. Moni, moni asia olisi voinut mennä toisin ja ihmisiä olisi voinut olla vähemmän ja enemmän samoja, mutta nuoreni on levittämässä vahvaksi kasvaneita siipiään. Minullakin on asiat hyvin. Se on enemmän kuin tarpeeksi. Siitä voi kiittää ja olla kiitollinen.

 

Tutustu kokemuskumppaneihin täällä ja ota yhteyttä, niin mietitään, miten voisimme olla avuksi kehittämis-, vaikuttamis- tai vertaistyössä.

 

Pia K.

Kokemuskumppani

 

Lue myös nämä

Äidin näkökulma sijaisperheeltä saatavaan apuun

Oletko pohtinut sijaisperheeksi ryhtymistä? Lue alta äidin tarina, miten hän ja hänen lapsensa saivat apua sijaisperheen avulla. Myös sinä voit auttaa. ”Minulla oli kaksi kaunista ja ihanaa lasta. Akuutti kamppailu päihderiippuvuuden kanssa takana. Päivät täyttyivät lasten tarpeista, töistä ja ihan vaan elämästä. Elämästä, josta läheisverkoston tuki puuttui ja pienetkin asiat vaativat usein isoja ponnisteluja. Vältin

Kokemuskumppanit lastensuojelussa

Oletko joskus ollut vaikeassa tai haastavassa elämäntilanteessa? Mistä silloin sait apua? Kenelle soitit? Kenen sanoista sait lohtua ja uskoa tulevaan? Kenen vinkeistä ja ideoista oli hyötyä? Usein samankaltaisia kokeneen apu ja tuki on korvaamatonta, kun kohtaamme haasteita elämässämme. Se ei korvaa alan ammatillista osaamista, vaan täydentää ja vahvistaa sitä ja jatkuu siitä, mihin virka-aika päättyy.

Kun lapsi saa lapsen

Näitä tunteita on mahdoton kirjoittaa sanoiksi, kuitenkin on jo korkea aika. Olin 15-vuotias, kun aloin odottamaan esikoistani. Kun lapsena alkaa odottamaan pientä ihmettä, on ajatusmaailma kovin sekaisin. Miten minä, joka olen itsekin lapsi, voisin pitää huolta pienestä ihmisestä, kun itsekään en tiennyt, miten pidän huolta itsestäni. Ne ajatukset tuntuivat murtavan minut. Kun täytin 16 ja