Asiakkaasta kumppaniksi: mahdollisuudet puun ja kuoren välistä

Puoli vuotta kestäneen toiminnan pilotointikauden  aikana kokemuskumppanit ottivat ensiaskeleensa lastensuojelun kentällä. Oli aika todistaa oma osaamisensa ja kokemuskumppanuudesta saatavat hyödyt sekä asiakasvanhemmille että lastensuojelussa toimiville tahoille. Ennakkoluuloja ja epäilyksiä oli ja on, mutta toiminnasta saadut palautteet kumoavat ennakkoasenteita.

Kokemuskumppanit toimivat pilotointikauden aikana muun muassa ohjaajien rekrytointihaastatteluissa, perhekeskuspäivän panelistina, kokemusasiantuntija-kouluttajana lastensuojelutyöntekijöille suunnatussa systeemisen lastensuojelun peruskoulutuksessa sekä kohtaamiskoulutuksen suunnittelijoina. Vastaavia kehittämis- ja vaikuttamistehtäviä oli 45, vertaistukisuhteita oli kymmenen ja vertaistukitapaamisia lähemmäs sata.

Valtakunnallinen media sekä alan suurimmat julkaisut kiinnostuivat kokemuskumppaneista. Olemme tehneet kokemuskumppaneita tutuksi yhteistyökuntien lastensuojelutyöntekijöille muun muassa tiimi- ja toimistopalavereihin osallistumalla. Uusina toimijoina kokemuskumppaneiden tulee lunastaa paikkansa niin lastensuojelutyöntekijöiden kuin myös asiakasvanhempien silmissä. Lastensuojelutyöntekijöiden ja vanhempien suhtautuminen kokemuskumppaneihin on kevään aikana muuttunut epäilevästä kysyväksi. Kysymykset ovat osoitus kiinnostuksesta.

Kokemuskumppanuuden mahdollisuudet

Reetta Rosenberg kartoitti Turun yliopiston Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan sosiaalitieteiden laitokselle kirjoittamassaan Kokemusasiantuntijuus lastensuojelun asiakasvanhempien voimaantumista ja osallisuutta tukemassa – Koulutettujen kokemuskumppaneiden näkemyksiä asiasta -pro gradu tutkielmassaan kokemuskumppanuuden mahdollisia hyötyjä, joita ovat:

  • luottamuksellinen yhteistyösuhde asiakasvanhemman ja sosiaalityöntekijän välillä
    • Et me ollaa niinku semmone silta siihe ymmärrykseen. Niinku et, et saadaan luottamus, luottamus sekä sosiaalityöntekijää että siihee asiakkaasee, ja sitä kaut sitä ymmärryst lisättyy puolin jos toisin.”
  • avoimuuden ja rehellisyyden lisääntyminen sekä koetun häpeän väheneminen
    • Päästään puuttuu niihin juurisyihin, ni kyllä mä aattelen, että parhaassa tapauksessa kokemuskumppanilla voi olla aivan todella kauaskantoiset ja moniulotteiset vaikutukset perheen elämään ja ja siten myöskin sosiaalityöntekijän elämään.”
  • vertaistuki
    • Ja et sulla olis ylipäänsä siinä se joku toinen joka tietää jo tavallaan katseesta, että mistä, mistä sä niinku puhut.”
  • ohjaus ja neuvonta palveluverkostoon liittyen
    • ”Jos olis tämmönen kokemuskumppani ollu kertomas, et ettei se lastensuojeluasiakkuus nyt välttämättä ole mikään paha ja huono ja häpeällinen asia. Et se on palvelu siinä niinku muutkin palvelut ja sieltä voi saada apua.”
  • tuki palavereissa ja niissä sovittujen asioiden sisäistäminen
    • Huomasitko sä et ne kehu tossa kohtaa, et kuin hienosti on menny? Ni no, en mä semmost ollu kuullu, et se meni iha ohi… Ni sekin on semmonen et se toinen kuuntelee niin eri tavalla sitä, kun itse, kun se on itselle ni henkilökohtanen.”
  • vanhemmuuden tuki
    • Niin sen mä haluaisin opettaa tavallaan vanhemmille, että he ovat oman elämänsä toimijoita.”

(siteeraukset kokemuskumppaneiden haastattelukatkelmia Reetta Rosenbergin pro gradu-tutkielmasta.)

Puun ja kuoren välistä

Omalla tavallaan kokemuskumppanit ovat vielä kuitenkin puun ja kuoren välissä; heidän tulee lunastaa luottamus ja paikkansa niin lastensuojelutyöntekijöiden kuin myös vanhempien silmissä. Hankehenkilöstö taas on ollut puun ja kuoren välissä pyrkiessään sovittamaan yhteen kokemuskumppaneiden innostuksen ja hitaahkon kehittämistyön vaiheistuksen. Kokemuskumppaneilla on uskomaton motivaatio ja luottamus kokemuskumppanuuteen ja sen hyötyihin. Onhan sinullakin?

Luottamus on kahden kauppa ja osapuolten välille syntyneen luottamuksen jälkeen kaikki muutkin aikaisemmin mainitut kokemuskumppanien mahdolliset hyödyt – avoimuuden ja rehellisyyden lisääntyminen sekä koetun häpeän väheneminen, vertaistuki, ohjaus ja neuvonta palveluverkostoon liittyen, tuki palavereissa ja niissä sovittujen asioiden sisäistäminen, vanhemmuuden tuki – ovat osapuolten saavutettavissa. Kokemuskumppanien kehittämistehtävät ovat oiva väylä lastensuojelutyöntekijöille muodostaa luottamusta ja ottaa kokemuskumppanien kokemustieto lastensuojelun kehittämisessä hyötykäyttöön. Kehittämistehtävistä voit olla yhteydessä joko suoraan valitsemaanne kokemuskumppaniin tai hankehenkilöstöön. Kehittämistehtävistä kokemuskumppanien saama palaute on ollut poikkeuksetta kiitettävää ja kiittävää.

Alkuvuoden pilotointikausi sisälsi useita oivalluksia ja monta tenkkapoota, joissa kaipailtiin hehkulamppua pään päälle. Kiitos kaikille tenkkapoosta oivalluksen mahdollistaneille. Kokemuskumppanit tulevat jatkossakin tekemään itseään tutuiksi, näkyväksi ja kuulluksi lastensuojelun kentän toimijoille, niin työntekijöille kuin lastensuojelun asiakkaiden vanhemmillekin. Kokemuskumppanit löydät täältä.

 

Tatu Moisio

hankepäällikkö

Asiakkaasta kumppaniksi-hanke

Perhekuntoutuskeskus Lauste ry.

Lue myös nämä

Äidin näkökulma sijaisperheeltä saatavaan apuun

Oletko pohtinut sijaisperheeksi ryhtymistä? Lue alta äidin tarina, miten hän ja hänen lapsensa saivat apua sijaisperheen avulla. Myös sinä voit auttaa. ”Minulla oli kaksi kaunista ja ihanaa lasta. Akuutti kamppailu päihderiippuvuuden kanssa takana. Päivät täyttyivät lasten tarpeista, töistä ja ihan vaan elämästä. Elämästä, josta läheisverkoston tuki puuttui ja pienetkin asiat vaativat usein isoja ponnisteluja. Vältin

Kokemuskumppanit lastensuojelussa

Oletko joskus ollut vaikeassa tai haastavassa elämäntilanteessa? Mistä silloin sait apua? Kenelle soitit? Kenen sanoista sait lohtua ja uskoa tulevaan? Kenen vinkeistä ja ideoista oli hyötyä? Usein samankaltaisia kokeneen apu ja tuki on korvaamatonta, kun kohtaamme haasteita elämässämme. Se ei korvaa alan ammatillista osaamista, vaan täydentää ja vahvistaa sitä ja jatkuu siitä, mihin virka-aika päättyy.

Kun lapsi saa lapsen

Näitä tunteita on mahdoton kirjoittaa sanoiksi, kuitenkin on jo korkea aika. Olin 15-vuotias, kun aloin odottamaan esikoistani. Kun lapsena alkaa odottamaan pientä ihmettä, on ajatusmaailma kovin sekaisin. Miten minä, joka olen itsekin lapsi, voisin pitää huolta pienestä ihmisestä, kun itsekään en tiennyt, miten pidän huolta itsestäni. Ne ajatukset tuntuivat murtavan minut. Kun täytin 16 ja