Olen Maria ja aloitin työt Asiakkaasta kumppaniksi -hankkeessa kehittäjäkokemusasiantuntijana helmikuun alkupuolella.
Aiempi työurani on pääasiallisesti vanhuspalvelujen puolella lähihoitajana, jossa ehdin työskennellä lähes 15 vuotta. Kokemuskumppanikoulutuksen kävin vuonna 2021 ja valmistuin joulukuussa.
Oma lastensuojelun kanssa kulkemani polku on ollut mielestäni melko kepeä – vaikka tästä saattaisi joku tarinani kokonaisuudessaan kuullut olla eri mieltä. Kokemuskumppanikoulutuksen aikana muiden vanhempien tarinoita kuullessani minulle heräsi valtava tunteiden ryöppy, kun kohtasin monia ihmisiä, jotka olivat jääneet niin yksin suurten asioiden keskelle. Se on ollut yksi painavimmista syistä, minkä vuoksi hain tähän työhön. Kenenkään ei tulisi jäädä yksin.
Mielestäni on jokseenkin vanhanaikaista ajatella lastensuojelua vain lasten palveluna. Toki lapset ovat siinä keskiössä, mutta kaikki hyvä mitä vanhempi kokee, mitä paremmin vanhempi voi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, valuu lapsen elämää tukevaksi sementiksi. Tästä syystä me tarvitsemme myös lastensuojelun piirissä oleville vanhemmille tukea.
Muistan ikuisesti, kuinka elämässäni oli kuormittavampi ajanjakso ja pyynnöstäni mukaan liittyi myös lastensuojelu. Ensimmäisessä palaverissa sosiaalityöntekijä istui nojatuolissa kynä kädessä, vihko sylissä ja pää hieman kallellaan. Hän kuunteli huoleni ja kokemukseni, kunnes totesi ”Sä oot varmaan ihan hirveän väsynyt”. Tämä toteamus sai valettua minuun uskoa helpommasta tulevaisuudesta ja siitä, että nyt ollaan oikealla polulla. Koin tulleeni niin täysin nähdyksi sekä kuulluksi ja tärkeintä kaikessa myös täysin ymmärretyksi ja hyväksytyksi.
Lastensuojelussa on paljon hyvää ja myös paljon kehitettävää. Näihin kahteen asiaan tulen työni puolesta keskittymään. Pyrin antamaan täyden panokseni lastensuojelun kehittämiseen unohtamatta sitä kaikkea hyvää ja toimivaa mikä siellä jo on.
Maria P.
Kokemuskumppani
