Asiakkaasta kumppaniksi: hävitetään häpeä lastensuojelusta

Häpeä kärventää mielen ja lyyhistää kehon. Pahimmillaan se syrjäyttää ja aiheuttaa vihaa niin itseä kuin muitakin kohtaan. Lastensuojelussa vanhemmat kokevat usein häpeää. Onneksi tähän inhaan tunteeseen on vastalääke – itsemyötätunto on häpeän kiusaamalle sielulle balsamia.

Häijy ja tärkeä häpeä

Häpeä on tunteista tuskallisimpia. Se iskee äkillisenä humahduksena läpi kehon tai tuntuu sisäisenä romahduksena. Sen voi kokea möykkynä mahassa ja liisterinä ajatuksissa. Se pistää kiemurtelemaan kuin mato ongenkoukussa. Häpeä imee kaikki voimat.

Psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti Katja Myllyviidan mukaan: ”Häpeä on passiivinen, avuton tunne, joka ei kohdistu yksittäiseen tekoon vaan itsen tärkeimpiin ominaisuuksiin. Häpeää kokeva mitätöi ja tuomitsee itsensä kokonaan”.

Häpeä saa ihmisen kokemaan alemmuutta, arvottomuutta, riittämättömyyttä ja ulkopuolisuutta suhteessa muihin. Se altistaa mielenterveyden ja vihan hallinnan ongelmille sekä erilaisille riippuvuuksille. Häpeä voi olla hetkittäistä tai vaivata päivittäin.

TM, pappi, sielunhoidon asiantuntija ja skeematerapeutti Miia Moisio kertoo, että voimme hävetä melkein mitä tahansa: omaa kehoa, yksinäisyyttä, kumppanivalintaa, avioeroa, uskottomuutta, perheväkivaltaa, omaa seksuaalisuutta, riippuvuuksia, uskonnollisuutta, lapsettomuutta, rikkautta, köyhyyttä, työtä tai työttömyyttä, epäonnistumista, itseä, toisia, kotia, lapsuutta, omaa tarvitsevuutta, omaa ankaruutta, ihan kaikkea kuviteltavissa olevaa.

Häpeä myös suojelee meitä. Se on sosiaalinen tunne, rajojen ja normien noudattamisen vartija. Eri aikoina eri asiat ovat tuottaneet häpeää.

Lastensuojelu hävettää

Lastensuojelussa häpeä on arkea. Jo asiakkuus itsessään voi tuottaa häpeää, jolloin perheet eivät hae palveluita ajoissa tai lainkaan. Myös perheiden raskaat elämäntilanteet, kriisit, traumat ja riippuvuudet voivat hävettää monin tavoin. Palvelu koetaan leimaavana asiana, josta on vaikea puhua muille.

Väitöskirjassaan äitien kokemuksia ennen ja jälkeen lasten huostaanottoa tutkineen Tarja Hiltusen mukaan lastensuojelun interventio aiheutti äideille epäonnistumisen, pelon, syyllisyyden ja häpeän tunteita. He mielsivät itsensä huonoiksi ja vääränlaisiksi sekä uskoivat ihmisten näkevän heidät epäonnistuneina äiteinä.

Kun meillä lapsen äänekäs kiinnipitotilanne sai naapurit soittamaan poliisit paikalle, häpesin niin hirveästi, että seuraavana päivänä pelotti lähteä ulos. Olin tuntevinani naapureiden tuomitsevien katseiden porautuvan terävinä selkääni.  Kuvittelin kaikkien ajattelevan, että olen huono äiti, joka pahoinpitelee lastaan, ja josta pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Halusin vajota maan alle tai hautautua kotiini ikiajoiksi.

Sisäisestä kaaoksestani huolimatta tajusin kuitenkin, että häpeäni taustalla kummittelivat aikamme ihanteelliset oletukset perheestä ja äitiydestä. Kunnolliseen perhe-elämään ja äitinä olemiseen kiinnipitohoito, poliisit ja lastensuojelu eivät kuuluneet, joten häpesin ankarasti. Oivallus lievitti häpeäntunnettani ja ymmärsin tekeväni äitinä parhaani.

Itsemyötätunto helpottaa oloa

Häpeän vaikutuksia voidaan lieventää opettelemalla myötätuntoisempaa suhtautumista. Hyväksyvän, lämpimän ja myötätuntoisen mielen harjoittelu vähentää masennuksen ja ahdistuneisuuden oireita.

Myötätunto koostuu kolmesta osatekijästä: ymmärryksestä, hyväksymisestä ja anteeksiannosta. Kun opimme olemaan myötätuntoisia itseämme kohtaan, opimme tunnistamaan, sietämään, hyväksymään ja käsittelemään omia heikkouksiamme. Häpeäntunne hälvenee.

Myötätuntoista suhtautumista tulisi viljellä enemmän. Tarvetta sille olisi myös lastensuojelussa. Koska itsemyötätunnon harjoitteleminen ei liene elämän myrskyissä riepotelluille asiakasvanhemmille aina helppoa, voisi lastensuojelun kokemuskumppaneista olla heille apua. Itsekin vaikeita tunteita ja kokemuksia läpikäyneinä he voivat tukea vanhempia silloin, kun näiden omat voimat ja taidot eivät siihen riitä.

Pyyhitään häpeä yhdessä pois suhtautumalla itseemme ja toisiimme myötätuntoisesti ja lämmöllä.

 

Lämmöllä ja rakkaudella,

Sanna S.

kokemuskumppani ja kolmen nuoren äiti

 

 

Lähteet:

Hiltunen, Tarja, 2015: Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen.

Mattila, Raisa, 6.1.2022: ”Sietämätön häpeä”, Helsingin Sanomat.

Moisio, Miia, 2021: Häpeästä valoon.

Myllyviita, Katja, 2021: Häpeän hoito.

Lue myös nämä

Kun lapsi saa lapsen

Näitä tunteita on mahdoton kirjoittaa sanoiksi, kuitenkin on jo korkea aika. Olin 15-vuotias, kun aloin odottamaan esikoistani. Kun lapsena alkaa odottamaan pientä ihmettä, on ajatusmaailma kovin sekaisin. Miten minä, joka olen itsekin lapsi, voisin pitää huolta pienestä ihmisestä, kun itsekään en tiennyt, miten pidän huolta itsestäni. Ne ajatukset tuntuivat murtavan minut. Kun täytin 16 ja

Asiakkaasta kumppaniksi: Muistoja lastensuojeluasiakkuuden alkuajoilta

Päätin kirjoittaa tämän blogikirjoituksen niistä ajoista ja ajatuksista, mitä kävin läpi, kun ensimmäistä kertaa otin yhteyttä lastensuojeluun saadakseni apua, kun omat voimat eivät enää riittäneet. Ne muutamat ihmiset, jotka tiesivät minun hankkiutuneen itse lastensuojelun ja perhetyön piiriin, kauhistelivat tätä ja tuntuivat pitävän minua lähes hulluna. He näkivät asiassa vain puolen, että laitoin lapseni vaaraan päätyä

Osallisuus

Olet lähdössä veneilemään. Otatko reissuun pelkän paatin vai haluatko mukaan myös airot? Itse henkilökohtaisesti olen jo kyllästynyt sanaan osallisuus. On kuitenkin aivan ensisijaisen tärkeää olla osallinen omassa elämässään, mutta tuntuu, että osallisuudesta puhutaan enemmän kuin se aidosti toteutuu esim. erilaisissa palveluissa. Osallisuus on hieno sana, mutta kaikki asiakkaat eivät sen sanan tarkoitusta ymmärrä. En tiedä