Viranomaiset ja vanhemmat tulkitsevat lapsen etua välillä eri tavoin. Vanhempi voi turhautua kokiessaan, ettei lapsi ja perhe saa tarvitsemaansa apua. Koulutettu kokemuskumppani pohtii kirjoituksessa, miksi lastensuojelupalvelut eivät nykyisellä tavalla järjestettynä toimi ja mitä voisi tehdä toisin, jotta palvelut ja perheiden tarpeet kohtaisivat paremmin.
Kerroin työnohjaajalleni esimerkkitilanteita, joissa perheen vanhempi koki, että lapsi vain vietiin häneltä huostaanottotilanteessa. Vanhemmat olivat tuohtuneita ja antoivat kuulua itsestään eri kanavia pitkin. Ohjaaja vastasi ”En voi uskoa, että noin toimittaisiin, sehän olisi laitonta.”
Lastensuojelulain 4§ (Finlex) määrittelee olosuhteita, jotka palvelevat lapsen etua. Toisinaan se, miten viranomaiset ja vanhemmat tulkitsevat lakia, poikkeaa toisistaan. Tällaisessa tilanteessa mikään ei ole niin tärkeää kuin yhteisymmärrys siitä, mikä on lapsen etu. Ja valita sellaiset keinot, jotka tukevat lapsen etua.
Minä väitän, että suurin osa viranomaisista ajattelee puhtaasti sydämestään ajavansa lapsen etua. Väitän myös, että vanhemmat kokevat ajavansa asioita lapsen edun mukaisesti. Toisaalta minua on välistä sanottu sinisilmäiseksi, kun ajattelen hyvää kaikista osapuolista. Silti jaksan uskoa, että haaste on syvemmällä organisaatiorakenteissa ja palveluissa, ei yksittäisten ihmisten näkemyksissä.
Vastakkainasettelu viranomaisen ja vanhemman välillä
Kirjassaan Hyvän historia Bregman kehottaa meitä ajattelemaan, miten itse toimisimme valintatilanteessa (Bregman 2020). Kuvitellaan tilanne, jossa lasta ollaan sijoittamassa ja sinun on tehtävä päätös kahden paikan väliltä. Teetkö valinnan sen perusteella, kumpaan lapsi todennäköisemmin sopeutuu, ja mistä lapsi hyötyy? Vai mietitkö, kumpi on taloudellisesti parempi ratkaisu huolimatta siitä, että tiedät sen olevan lapselle haitaksi? Veikkaan, että valitsit ensimmäisen. Bregman väittää, että suurin osa ihmisistä valitsee sen, joka tuottaa hyvää toiselle ihmiselle. Miksi sitten kuvittelemme toisista pahaa, jos itse olemme yleensä hyviä? Eikö olekin todennäköistä, että myös toiset ovat hyviä?
Vastakkainasettelu (hyvä–paha) vie yhteistyöltä pohjaa. Myyjänä toimiessani opin, että paras tapa kaupata idea, on asettua potentiaalisen ostajan viereen (sekä fyysisesti samalle puolelle pöytää että henkisesti hänen puolelleen). Paras idea kaupataan niin, että ostajalla on siihen itse oivaltamansa tarve.
Miten tämä liittyy lastensuojeluun? Mielestäni tämä liittyy siihen kaikin tavoin. Vastakkainasettelua alkaa syntyä vanhemman ja viranomaisen välille ensikohtaamisesta lähtien. Sosiaalityöntekijällä on tietty asema ja vanhemmalla omansa (ja hyvin usein asetetaan se pöytä siihen väliin). Tämän jälkeen näyttäisi olevan henkilöistä kiinni, miten yhteistyö lähtee toimimaan.
Epätoivoisia avunhuutoja sosiaalitoimeen
Keskityn tässä tekstissä nimenomaan tilanteisiin, jossa yhteistyö ei syystä tai toisesta toimi. Tiedostan samalla, ettei se ole kaikkia koskeva ongelma, ja toiset suhteet ovat kerrassaan loistavia. Nyt haluan kertoa siitä, miksi minä olin ”se hankala vanhempi”.
Tarinani alkaa siitä, kun soitin itse lastensuojeluun ja huusin apua. Tiesin, että perheemme tilanne on kestämätön, ja että vaadittaisiin nopeita keinoja lapsen kasvuolosuhteiden turvaamiseksi. Soitin ensimmäisen puhelun elokuussa ja seuraavat 7 kuukautta tykitin sosiaalitoimea eri kautta.
Soittelin sosiaalipäivystykseen, lapsen sosiaalityöntekijälle, johtavalle sosiaalityöntekijälle, työpareille ja sijaisille. Jos en saanut heti asianomaista kiinni, soitin seuraavalle. Näiden puheluiden lisäksi laitoin niin valtavasti sähköpostia, että oletan osan niistä jääneen kirjaamatta yksinkertaisesti, koska niitä oli aika paljon.
Miksi minä fiksu, hyvin organisointikykyinen ja rauhallinen aikuinen sillä tavalla käyttäydyin ja vaadin huomiota ja yhteydenpitoa? Siksi, että en saanut sitä apua, jota tarvitsin. Myöhemmin sain tälle tilanteelle termin: Häiriökysyntä.
”(Palvelujen) kustannuksia kasvattaa myös häiriökysyntä, jota syntyy, kun asiakas saa väärää palvelua / ei saa lainkaan palvelua / saa vain osittain sitä palvelua, jota on tullut hakemaan. Seurauksena on tilanne, jossa apua tullaan hakemaan yhä uudelleen.” (Hyytiälä 2021.)
Perhe ei saa tarvitsemaansa apua, kun tarve ja palvelut eivät kohtaa
Jokainen tilanne lastensuojelussa on yksilöllinen. Näin oli meidänkin. Mielestäni lastensuojelujärjestelmä ei kuitenkaan ole rakennettu ihmisten ja perheiden erilaisuudelle vaan yksinomaan laittamalla perheet laatikoihin ongelman mukaan: päihteet, sairaudet, rikollisuus jne.
Tilanteesta riippuen sosiaalityöntekijällä on velvoitteena useampi laki, jonka mukaan on toimittava. Samaan aikaan tarjolla olevat palvelut ovat rajalliset esimerkiksi rajat palveluiden käytön määrälle ja aikajaksolle, jolla palvelua saa tarjota. Kun perhe ei sovi sille annettuun määritelmään, eivät palvelut ja tarve kohtaa.
Kokemuskumppani pohtii vanhemman kanssa lapsen etua kriisitilanteessakin
Mikä minua olisi auttanut? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, etten olisi hätääntynyt ja kuormittanut sosiaalitoimea yhteydenotoillani?
Ensinnäkin olisin tarvinnut kokemuksen, että minua kuunnellaan, ja että mielipiteelläni lapsen edusta on merkitystä. Tähän tarjoan ratkaisuksi lastensuojelun kokemusasiantuntijaa, kokemuskumppania. Itse kokemuskumppanina koen, että olen hyvä tuki vanhemmalle, joka kriisitilanteessakin pohtii lapsen etua. Vaikka kokemuskumppanipalvelu on vain yksi palveluiden joukossa, se on myös myötätuntoa ja kokemusta, jota kukaan muu ei voi vastaavalla tavalla vanhemmalle tarjota.
Toisekseen olisin tarvinnut palveluvalikosta muita palveluita kuin niitä, joita oli saatavilla. Ratkaisu tähän pulmaan ei ehkä ole niin yksinkertainen kuin ensimmäiseen. Vai onko sittenkin? Kuka olisi parempi sosiaalipalvelujen muutosideoija kuin sen läpikäynyt vanhempi?
Meillä kokemuskumppaneilla on jokaisella ollut oma palvelupolku kuljettavana ja olemme erityisasiantuntijoita siinä, miltä tuo palvelupolku asiakkaan näkökulmasta vaikuttaa. Toivon koko (hyvästä) sydämestäni, että kokemusasiantuntijat otetaan mukaan sote-palvelujen kehittämiseen.
Mukavaa kesää toivotellen,
Minna Aittala, kokemuskumppani
Lähteet:
Finlex: Lastensuojelulaki. Viitattu 24.6.2021.
Bregman Rutger: Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa. 2020.
Hyytiälä Hermanni: Kuinka tehdä sote-palveluissa parempia asioita, ei vain vanhoja asioita paremmin? Sosiaali- ja terveysministeriö. 10.6.2021. Viitattu 24.6.2021.
