Kokemuskumppanuusmalli on parantanut merkittävästi perheiden tilanteita New Yorkissa. Kokemuskumppanien tuki on ollut korvaamatonta ja vähentänyt huostaanottojen tarvetta.
Perhekuntoutuskeskus Lauste juhlisti 105-vuotista taivaltaan 30. tammikuuta seminaarilla, jossa tarkasteltiin kokemuskumppanuutta lastensuojelun voimavarana. Yksi seminaarin puhujista oli professori Marina Lalayants (The City University of New York), joka esitteli New Yorkissa kehitettyä kokemuskumppanuusmallia sekä tutkimustuloksia mallin toiminnasta.
Lastensuojelun kanssa tekemisissä olevat vanhemmat käyvät läpi samanlaisia tunteita niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. He kokevat usein stressiä, häpeää, eristäytyneisyyttä ja voimattomuutta. Heistä saattaa tuntua, ettei heidän ääntään kuulla, ja yhteistyö viranomaisten kanssa takkuaa.
Kokemuskumppanit tietävät, miltä näistä vanhemmista tuntuu, ja millaista tukea vanhemmat käytännössä tarvitsevat: he ovat itsekin käyneet lastensuojeluprosessin läpi. Layalants kertoi, että kokemuskumppanit New Yorkissa tarjoavat perheille konkreettista apua lomakkeiden täyttämisessä, tapaamisten sopimisessa ja palveluiden etsimisessä.
Yhtä lailla tärkeää on emotionaalinen tuki.
– Jos kokemuskumppani ei olisi ollut mukana, olisin jäänyt yksin tunteideni kanssa. Hän oli tärkeä tuki, kun en tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu, kertoi ohjelmaan osallistuneen perheen äiti.
Vanhempien ääni kuuluviin
Layalantsin tutkimusryhmän selvityksen mukaan kokemuskumppanuusmalli on parantanut merkittävästi perheiden tilanteita. Yhä useampi lapsi saa pysyä omassa kodissaan tai siirtyä sukulaisten hoitoon sen sijaan, että heidät sijoitettaisiin perinteisiin sijaisperheisiin tai laitoshoitoon. Ohjelma on myös edistänyt huomattavasti perheiden nopeampaa jälleenyhdistymistä.
Esimerkiksi kokemuskumppanin mukanaolo lapsen turvallisuuskokouksissa (Child Safety Conference, moniammatillinen kokous, jossa lapsen tukitoimista päätetään) on ollut ratkaisevaa. Kokemuskumppanit selittävät vanhemmille heidän oikeutensa ja varmistavat, että näiden ääni kuuluu.
– Aluksi epäilin, voisiko tällaisesta mallista todella olla apua. Mutta kun kokemusasiantuntija istui samassa kokouksessa ja auttoi tulkitsemaan tilannetta, ymmärsin käytännön hyödyt, kertoi ohjelmaan osallistunut lastensuojelun sosiaalityöntekijä.
Vaikka kokemuskumppaneiden työ on usein palkitsevaa, siinä on omat haasteensa. Monet kokemuskumppanit joutuvat käsittelemään omia traumaattisia kokemuksiaan samalla, kun tukevat muita. Organisaatioissa onkin kehitetty erilaisia tukimalleja, kuten säännöllistä ohjausta ja vertaistukea, auttamaan kokemuskumppaneita jaksamaan.
Säästöjä ja inhimillistä tukea
Kokemuskumppanuusmallista syntyy myös säästöjä. Layalants kertoi, että Iowan osavaltiossa kokemuskumppaniohjelma vähensi kuluja vuonna 2019 yli viisi miljoonaa dollaria, kun sijoitukset vähenivät ja huostaanottojen kesto lyheni. Jokainen ohjelmaan sijoitettu dollari toi 4,51 dollaria säästöä. Tulokset ovat hyvin samansuuntaiset kuin THL:n Suomessa tekemä laskelma, joka osoitti panostuksen kokemuskumppanitoimintaan vähentävän kustannuksia merkittävästi.
Kaiken kaikkiaan New Yorkin malli on muuttanut perheiden kokemuksia, lisännyt vanhempien osallisuutta ja tehnyt lastensuojeluprosessista vähemmän pelottavan.
– Ilman tätä tukea en olisi uskaltanut sanoa mitään tapaamisissa. Nyt tunnen, että mielipiteelläni on merkitystä, sanoi erään tuettavan perheen isä.
New Yorkin kokemus antaa ajateltavaa myös Suomessa. Vaikka Yhdysvaltain suurkaupunki on väkimäärältään ja väestörakenteeltaan hyvin erilainen kuin mikään suomalainen paikkakunta, vanhemmuuden kokemus on universaali. Tuomalla kokemuskumppanuuden osaksi suomalaista lastensuojelua perheille voitaisiin taata samaa emotionaalista ja käytännön tukea kuin New Yorkissa. Tämä antaisi perheille paremmat mahdollisuudet selviytyä vaikeista tilanteista ja rakentaa kestävää yhteistä tulevaisuutta.
Kuvassa vuoden 2024 uusi kokemuskumppanijoukko Bronxista valmiina töihin.
