Sijaisvanhemmille tarjotaan Suomessa erilaisia taloudellisia tukimuotoja, jotka auttavat heitä huolehtimaan sijoitetun lapsen hyvinvoinnista ja tarpeista. Tukien avulla pyritään varmistamaan, että perhehoitajina toimivilla on taloudelliset edellytykset tarjota turvallinen ja vakaa kasvuympäristö. Näihin tukiin kuuluvat hoitopalkkiot, kulukorvaukset sekä erilaiset erityiskorvaukset ja käynnistämistuet, jotka kompensoivat perhehoitajan työpanosta ja lapsen hoidosta aiheutuvia kustannuksia.
Mitä taloudellista tukea sijaisperheet saavat Suomessa?
Sijaisperheeksi ryhtyvät vanhemmat saavat työstään taloudellista korvausta, joka mahdollistaa laadukkaan hoidon tarjoamisen sijoitetulle lapselle. Perhehoitolaki määrittelee keskeiset tukimuodot, joilla perhehoitajien työtä tuetaan. Näihin kuuluvat säännöllisesti maksettavat hoitopalkkiot, joiden tarkoitus on korvata perhehoitajan työpanosta, sekä kulukorvaukset, jotka kattavat lapsen ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia.
Taloudellisen tuen lisäksi sijaisvanhemmat saavat tukea myös viranomaisilta ja asiantuntijoilta. Esimerkiksi Perhekuntoutuskeskus Lausteella toimii yli 200 lastensuojelun, kasvatuksen ja perhekuntoutuksen ammattilaista, joiden osaaminen on sijaisperheiden käytettävissä. Tämä tukiverkosto on ensiarvoisen tärkeä sijaisvanhemmille, jotka jakavat vanhemmuutta lapsen omien vanhempien kanssa ja tekevät yhteistyötä eri viranomaistahojen kanssa.
Mitkä ovat sijaisvanhempien hoitopalkkiot ja kulukorvaukset?
Sijaisvanhemmille maksetaan säännöllisesti hoitopalkkiota, joka on korvausta perhehoitajan tekemästä työstä. Hoitopalkkio on veronalaista tuloa, ja sen määrä tarkistetaan vuosittain työntekijän eläkelain mukaisella palkkakertoimella. Palkkion suuruus vaihtelee riippuen sijoitetun lapsen tuen tarpeesta, sijoituksen kestosta ja vaativuudesta. Palveluntuottajat määrittelevät palkkion tarkan summan.
Kulukorvaus puolestaan on tarkoitettu kattamaan sijoitetun lapsen ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. Tällaisia kuluja ovat esimerkiksi ruoka, asuminen, harrastukset, vaatteet ja henkilökohtaiset tarpeet. Kulukorvauksen määrää tarkistetaan vuosittain elinkustannusindeksin mukaan. On tärkeää huomata, että kulukorvaus ei ole perhehoitajan palkkaa, vaan se on tarkoitettu nimenomaan lapsen menoihin.
Alueelliset erot hoitopalkkioissa ja kulukorvauksissa voivat olla merkittäviä, sillä hyvinvointialueet voivat määritellä tukien tarkat summat laissa säädettyjen vähimmäismäärien puitteissa. Perhehoitajan kannattaakin selvittää oman alueensa käytännöt ja korvausten suuruudet paikalliselta lastensuojeluviranomaiselta.
Mitä erityiskorvauksia ja käynnistämistukia sijaisperhe voi saada?
Erityistä hoitoa ja tukea tarvitsevien lasten kohdalla sijaisvanhemmalle voidaan maksaa korotettua hoitopalkkiota. Tämä on perusteltua, kun lapsen hoito vaatii erityistä osaamista tai on muutoin tavanomaista vaativampaa. Korotetun palkkion tarkoituksena on huomioida perhehoitajan lisääntynyt työmäärä ja vastuu.
Sijoituksen alussa sijaisperheelle maksetaan usein käynnistämiskorvausta, jolla katetaan sijoituksen alkuvaiheeseen liittyviä kustannuksia. Näitä voivat olla esimerkiksi lapsen tarvitsemat kalusteet, vaatteet tai harrastusvälineet. Käynnistämiskorvauksen käytöstä sovitaan aina etukäteen perhehoidon palvelujen tuottajan kanssa, ja sen määrä tarkistetaan vuosittain elinkustannusindeksin mukaan.
Sijaisperheille voidaan korvata myös erityiskuluja, jotka liittyvät esimerkiksi lapsen terveydenhoitoon, terapiaan tai muihin erityistarpeisiin. Harrastuskulujen korvaaminen vaihtelee alueittain, mutta monesti hyvinvointialue tukee sijoitetun lapsen harrastustoimintaa erikseen sovittavalla tavalla.
Sijaisvanhempien taloudelliset oikeudet ja tuet: Yhteenveto
Sijaisvanhemmilla on Suomessa oikeus saada taloudellista tukea työhönsä perhehoitajina. Tämä käsittää säännöllisen hoitopalkkion, kulukorvauksen, mahdolliset erityiskorvaukset sekä käynnistämistuen. Lisäksi sijaisvanhemmilla on oikeus vapaapäiviin, koulutukseen ja työnohjaukseen, jotka osaltaan tukevat jaksamista vaativassa tehtävässä.
Taloudellisten tukien hakeminen tapahtuu yleensä perhehoidosta vastaavan sosiaalityöntekijän kautta. Tukien hakemiseen liittyvät käytännöt vaihtelevat alueittain, joten on tärkeää olla yhteydessä omaan palvelutuottajaan oman alueen viranomaisiin ajantasaisen tiedon saamiseksi. Usein tukien hakemisesta sovitaan toimeksiantosopimuksessa, joka tehdään sijoituksen alkaessa.
Sijaisvanhempana toimiminen edellyttää sitoutumista lapsen hyvinvoinnin tukemiseen, mutta myös palvelun tuottajan ja järjestäjän tehtävänä on varmistaa, että perhehoitajilla on riittävät taloudelliset edellytykset tähän työhön. Perhekuntoutuskeskus Lauste ja muut lastensuojelun toimijat tarjoavat sijaisperheille myös ammatillista tukea, joka yhdessä taloudellisten tukien kanssa mahdollistaa laadukkaan perhehoidon toteuttamisen.
Sijaisperheeksi harkitsevien kannattaa ottaa huomioon, että sijaisvanhemmuus on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii sitoutumista. Lapsen iästä ja tilanteesta riippuen joskus odotetaan, että toinen vanhemmista olisi sijoituksen alkaessa ensimmäisen vuoden ajan kotona hoitamassa lasta. Tämä on otettava huomioon myös taloudellisessa suunnittelussa, vaikka tukijärjestelmä onkin luotu kompensoimaan perhehoitajan työpanosta.
