Suomessa sijaisvanhemmille tarjotaan monipuolista tukea, jotta he voivat tarjota sijoitetuille lapsille turvallisen ja vakaan kasvuympäristön. Tukimuodot vaihtelevat taloudellisista korvauksista koulutukseen, työnohjaukseen ja ammatilliseen tukeen. Perhehoidon järjestäjät, hyvinvointialueet ja yksityiset palveluntuottajat, vastaavat tuen järjestämisestä. Asianmukainen tuki on keskeistä sijaisvanhempien jaksamisen ja perhehoidon onnistumisen kannalta.
Millaista tukea sijaisperheet saavat Suomessa?
Sijaisvanhemmat eli perhehoitajat toimivat vaativassa tehtävässä, jossa he huolehtivat lapsista, jotka eivät voi asua omien vanhempiensa kanssa. Tämän työn tueksi on olemassa monipuolinen tukijärjestelmä, joka koostuu taloudellisesta, käytännön ja ammatillisesta tuesta.
Perhehoitajien tukea säätelee perhehoitolaki, joka määrittelee vähimmäisvaatimukset. Tuki alkaa jo ennen varsinaista sijaisvanhemmuutta PRIDE-valmennuksen muodossa, jossa arvioidaan perheen valmiuksia sijaisvanhemmuuteen ja annetaan tarvittavat perustiedot.
Sijaisvanhemmat saavat säännöllistä ohjausta ja tukea perhehoidon työntekijöiltä. Esimerkiksi Perhekuntoutuskeskus Lausteella työskentelee yli 200 lastensuojelun, kasvatuksen, mielenterveyden, terapian ja perhekuntoutuksen ammattilaista, joiden osaaminen on käytettävissä sijaisperheiden tukemiseen. Perhehoidon työntekijät pysyvät tiiviisti perhehoitajan rinnalla varmistaakseen sijoituksen onnistumisen.
Tuen muodot ja määrä vaihtelevat alueellisesti sekä sijoitetun lapsen tarpeiden mukaan. Keskeistä on, että sijaisvanhemmat eivät jää yksin tehtävässään, vaan heillä on käytössään riittävät tukiverkostot.
Mitä taloudellista tukea sijaisperheet saavat?
Sijaisvanhemmille maksettava taloudellinen tuki koostuu pääasiassa hoitopalkkiosta, kulukorvauksesta ja käynnistämiskorvauksesta. Nämä korvaukset turvaavat perhehoitajan toimeentulon ja kattavat lapsen hoidosta aiheutuvat kustannukset.
Hoitopalkkion vähimmäismäärä on määritelty perhehoitolaissa, ja sitä tarkistetaan vuosittain. Palkkion suuruus riippuu hoidon vaativuudesta ja sitovuudesta. Palkkio on veronalaista tuloa, josta kertyy eläkettä.
Kulukorvaus kattaa sijoitetun lapsen ravinnosta, asumisesta, harrastuksista ja muista jokapäiväisistä tarpeista aiheutuvat kustannukset. Myös kulukorvaukselle on laissa määritelty vähimmäismäärä, jota tarkistetaan vuosittain elinkustannusindeksin mukaan.
Käynnistämiskorvausta voidaan maksaa sijoituksen alussa kattamaan välttämättömiä hankintoja, kuten huonekaluja tai vaatteita. Käynnistämiskorvauksen käytöstä on aina sovittava etukäteen perhehoidon järjestäjän kanssa.
Lisäksi sijaisvanhemmille voidaan maksaa erityisiä korvauksia esimerkiksi lapsen terapiakäynneistä tai muista erityisistä kustannuksista. Sijoituksen alussa odotetaan usein, että toinen vanhemmista on tietyn ajan kotona hoitamassa lasta, jolloin taloudellinen tuki on erityisen tärkeää.
Miten sijaisvanhempia tuetaan jaksamaan arjessa?
Sijaisvanhempien jaksaminen on tärkeää sekä heidän itsensä että sijoitettujen lasten hyvinvoinnin kannalta. Tätä tuetaan monin tavoin, kuten työnohjauksella, täydennyskoulutuksella, vertaistuella ja lomituspalveluilla.
Sijaisvanhemmilla on oikeus saada työnohjausta, jossa käsitellään sijaisvanhemmuuden haasteita ja etsitään niihin ratkaisuja. Työnohjaus voi olla yksilö-, pari- tai ryhmämuotoista. Se auttaa sijaisvanhempia käsittelemään tunteita ja tilanteita, joita sijoitetun lapsen hoitamisessa kohdataan.
Täydennyskoulutusta järjestetään sijaisvanhempien osaamisen kehittämiseksi. Koulutukset voivat käsitellä esimerkiksi traumatisoituneen lapsen kohtaamista, kiintymyssuhdetta tai muita perhehoidossa tärkeitä teemoja.
Vertaistuki on monille sijaisvanhemmille erittäin tärkeä jaksamisen tuki. Vertaistukiryhmissä he voivat jakaa kokemuksia ja saada ymmärrystä muilta samassa tilanteessa olevilta. Kokemusten jakaminen vahvistaa sijaisvanhemman identiteettiä ja antaa käytännön vinkkejä arkeen.
Sijaisvanhemmilla on myös oikeus vapaaseen, jonka aikana järjestetään lomituspalvelua sijoitetulle lapselle. Tämä mahdollistaa sijaisvanhempien levon ja voimavarojen palautumisen. Lomituksesta vastaa yleensä hyvinvointialueen lastensuojelu tai yksityinen perhehoidon palveluntuottaja.
Kriisitilanteissa sijaisvanhemmat saavat tehostettua tukea. Tähän voi kuulua tiheämpiä tapaamisia sosiaalityöntekijän kanssa, kriisityöntekijän apua tai muita tukitoimia tilanteen vakavuuden mukaan.
Sijaisperhetoiminnan tuen kehittäminen tulevaisuudessa
Sijaisperheiden tuen kehittäminen on jatkuva prosessi, jossa pyritään vastaamaan muuttuviin tarpeisiin ja korjaamaan tuen saatavuudessa ilmeneviä puutteita. Vaikka tukijärjestelmä on Suomessa perusrakenteiltaan hyvä, tuen saatavuudessa ja laadussa on alueellisia eroja.
Keskeisiä kehittämistarpeita ovat sijaisvanhempien työnohjauksen ja täydennyskoulutuksen saatavuuden parantaminen koko maassa. Myös sijaisperheiden vapaiden järjestämisessä on edelleen haasteita, joihin etsitään ratkaisuja.
Digitaaliset palvelut tuovat uusia mahdollisuuksia tukea sijaisperheitä. Verkossa toimivat vertaistukiryhmät ja etätyönohjaus voivat parantaa tuen saatavuutta erityisesti syrjäseuduilla.
Tulevaisuudessa tarvitaan myös enemmän sijoitettujen lasten erityistarpeisiin keskittyvää osaamista ja tukea. Traumatietoisuuden lisääminen ja neuropsykiatristen häiriöiden parempi ymmärtäminen ovat tärkeitä kehityssuuntia.
Lisätietoja sijaisperheenä toimimisesta ja saatavilla olevasta tuesta voi kysyä yksityisiltä palveluntuottajilta kuten Perhekuntoutuskeskus Lausteelta. Myös Perhehoitoliitto tarjoaa tietoa ja tukea sijaisperheille.
Sijaisperhetoiminta on arvokasta työtä, joka ansaitsee riittävät tukimuodot. Kehittämällä tukea systemaattisesti voidaan varmistaa, että yhä useampi sijoitettu lapsi saa kasvaa turvallisessa ja vakaassa perheympäristössä.
