Sijaisperheenä toimiminen on palkitsevaa mutta samalla myös vaativaa työtä. Sijaisvanhemmat kohtaavat moninaisia haasteita, joista yleisimpiä ovat kiintymyssuhteen muodostaminen traumoja kokeneeseen lapseen, yhteistyö lapsen oman perheen kanssa sekä oman jaksamisen ylläpitäminen. Nämä haasteet vaativat kärsivällisyyttä, voimavaroja ja usein myös ulkopuolista tukea. Kuitenkin oikeanlaisen tuen avulla sijaisperheet voivat tarjota turvallisen ja rakastavan kodin lapselle, joka sitä tarvitsee.
Millaisia haasteita sijaisperheet yleisimmin kohtaavat?
Sijaisperheet kohtaavat arjessaan useita erilaisia haasteita, jotka liittyvät niin sijoitetun lapsen erityistarpeisiin kuin käytännön järjestelyihinkin. Sijoitetulla lapsella on usein taustallaan traumaattisia kokemuksia, jotka vaikuttavat hänen käyttäytymiseensä ja kykyyn muodostaa luottamussuhteita. Tämä voi näkyä kiintymyssuhdeongelmina, jotka vaativat sijaisvanhemmilta erityistä ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.
Yhteistyö lapsen oman perheen kanssa on toinen merkittävä haaste. Sijaisvanhempien on löydettävä toimiva tapa jakaa vanhemmuutta ja tukea lapsen suhdetta omiin vanhempiinsa. Tämä vaatii hienotunteisuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja.
Arjen organisointi ja oman jaksamisen ylläpitäminen tuovat omat haasteensa. Sijoituksen alkuvaihe edellyttää usein erityisjärjestelyjä, jotta työelämä ja sijaisperheenä toimiminen voidaan sovittaa yhteen. Pienen lapsen ollessa kyseessä toisen vanhemman odotetaan jäävän kotiin hoitamaan lasta ensimmäisen sijoitusvuoden ajaksi.
Lisäksi sijaisvanhemmat kohtaavat byrokraattisia haasteita liittyen erilaisiin tukiin, korvauksiin ja viranomaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön. Nämä prosessit voivat tuntua raskailta jo muutenkin kuormittavassa tilanteessa.
Miten kiintymyssuhteen rakentaminen sijoitettuun lapseen onnistuu?
Kiintymyssuhteen muodostaminen sijoitettuun lapseen on usein pitkä ja monivaiheinen prosessi. Monet sijoitetut lapset ovat kokeneet kiintymyssuhdetraumoja, mikä voi ilmetä erilaisina käyttäytymishaasteina. Lapsi saattaa testata sijaisvanhemman luotettavuutta ja sitoutumista toistuvasti, ja voi myös torjua läheisyyttä suojellakseen itseään uusilta pettymyksiltä.
Keskeistä kiintymyssuhteen rakentamisessa on johdonmukaisuus ja ennustettavuus. Lapsen on voitava luottaa siihen, että sijaisvanhempi vastaa hänen tarpeisiinsa luotettavasti ja rakastavasti. Arjen rutiinit luovat turvallisuuden tunnetta ja auttavat lasta ennakoimaan tapahtumia.
Terapeuttiset lähestymistavat, kuten kiintymyssuhdeterapia, voivat tarjota arvokkaita työkaluja sijaisvanhemmille. Näissä terapiamuodoissa keskitytään turvallisen kiintymyssuhteen rakentamiseen terapeuttisten leikkien ja vuorovaikutusharjoitusten avulla.
On tärkeää tiedostaa, että kiintymyssuhteen rakentaminen voi viedä aikaa, ja prosessissa voi olla sekä edistysaskelia että takapakkeja. Sijaisvanhemmilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä siitä, että lapsen aiemmat kokemukset vaikuttavat hänen kykyynsä muodostaa uusia ihmissuhteita.
Kuinka yhteistyö biologisten vanhempien kanssa saadaan toimivaksi?
Toimiva yhteistyö lapsen oman perheen kanssa on yksi sijaisvanhemmuuden haastavimmista mutta samalla tärkeimmistä tehtävistä. Lapsen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että hänen elämässään olevat aikuiset pystyvät tekemään yhteistyötä ja tukemaan toisiaan.
Yhteistyön perustana toimii molemminpuolinen kunnioitus ja avoin viestintä. Sijaisvanhempien on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa lapsen oman perheen merkitys ja arvo lapsen elämässä. Vaikka perheessä olisi ollut vakaviakin ongelmia, lapsella on usein vahva tunneside vanhempiinsa.
Käytännön yhteistyötä helpottavat selkeät sopimukset ja säännöt esimerkiksi tapaamisten ja yhteydenpidon suhteen. On hyvä sopia yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, miten ja milloin tapaamiset järjestetään ja miten pidetään yhteyttä tapaamiskertojen välillä.
Haastavissa tilanteissa voi olla tarpeen käyttää ulkopuolista tukea, kuten perhehoidon ohjaajaa tai terapeuttia, joka voi toimia puolueettomana välittäjänä sijaisvanhempien ja lapsen oman perheen välillä. Joskus yhteistyö voi vaatia aikaa kehittyäkseen, kun osapuolet oppivat tuntemaan toisensa ja luottamussuhde vahvistuu.
On tärkeää muistaa, että jokaisella osapuolella on sama tavoite: lapsen hyvinvointi. Tämän yhteisen päämäärän tiedostaminen auttaa rakentamaan rakentavaa yhteistyötä myös vaikeissa tilanteissa.
Sijaisperheiden jaksamisen tukeminen – mistä apua arkeen?
Sijaisvanhempien oma jaksaminen on keskeinen edellytys sille, että he voivat tarjota turvallisen ja vakaan kasvuympäristön sijoitetulle lapselle. Siksi on tärkeää, että sijaisperheet saavat riittävästi tukea tehtävässään.
Suomessa sijaisperheille on tarjolla monenlaisia tukimuotoja. Tärkein tukimuoto on oman sosiaalityöntekijän ja perhehoidon ohjaajan antama tuki. He auttavat sijaisvanhempia niin käytännön asioissa kuin emotionaalisissa haasteissakin.
Sijaisvanhemmille järjestetään myös täydennyskoulutusta, joka tarjoaa työkaluja arjen haastaviin tilanteisiin. Lisäksi monilla paikkakunnilla toimii sijaisvanhempien vertaistukiryhmiä, joissa voi jakaa kokemuksia ja saada ymmärrystä muilta samassa tilanteessa olevilta.
Taloudellinen tuki on myös merkittävä osa sijaisvanhempien jaksamisen tukemista. Sijaisvanhemmille maksetaan hoitopalkkio, joka on yleensä noin 1600-2400 euroa kuukaudessa, sekä kulukorvaus sijoitetun lapsen menoihin. Lisäksi sijoituksen alkaessa maksetaan käynnistämiskorvaus, jolla voi hankkia tarvittavia tarvikkeita tai kalustaa lapsen huoneen.
Perhekuntoutuskeskus Lauste tarjoaa sijaisperheille kattavat tukipalvelut, joihin kuuluvat muun muassa valmennuksen ja täydennyskoulutuksen lisäksi tarvittaessa pari- ja perheterapeutin ohjaus, työnohjaus sekä ympärivuorokautinen puhelinpäivystys. Lausteen tukipalveluihin kuuluvat myös vertaistuen mahdollisuus ja virkistystoiminta, jotka ovat tärkeitä sijaisvanhempien jaksamisen kannalta.
Oman jaksamisen kannalta on tärkeää, että sijaisvanhemmat pitävät huolta myös itsestään ja parisuhteestaan. Säännölliset vapaat, omat harrastukset ja tukiverkostot auttavat ylläpitämään voimavaroja vaativassa tehtävässä.
