Lapsen hyvinvointi elää suhteissa. Perhekeskeinen lastensuojelu rakentuu kohtaamisesta, kuuntelemisesta ja yhteisestä ymmärryksestä. Ratkaisuja etsitään yhdessä.
Lastensuojelussa ei suojella vain lasta: lapsen hyvinvointi ei ole irrallinen tila vaan elää lapsen tärkeissä ihmissuhteissa, kuten suhteessa vanhempiin, sisaruksiin, kouluun, kavereihin ja muihin läheisiin.
– Kaiken lähtökohtana on pohtia, mitä on lapsen hyvinvointi tai mielenterveys ja missä se sijaitsee. Sehän on perustavanlaatuisesti sidoksissa lapselle tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin. Mitä pienempi lapsi, sitä riippuvaisempi hän on näistä suhteista, Pekka Holm aloittaa.
Holm on sosiaalityöntekijä, lastenpsykoterapeutti ja perheterapeutti, joka on toiminut lastensuojelualalla jo vuosikymmeniä. Hänen mukaansa perhekeskeisyys ei ole vain työmenetelmä, vaan tapa katsoa, kohdata ja toimia. Perhekeskeisyys lastensuojelutyössä on käytännössä koko perheen osallistamista, kuulemista ja tukemista. Kun lapsi sijoitetaan, koko perhe jatkaa olemassaoloaan – ja vaikuttaa lapseen edelleen.
– Perheen ja läheisten tulisi koko ajan olla työskentelyssä mukana. Ei siis yritetä laittaa kuntoon lasta tai hänen elämäänsä irrallisena asiana, Holm selittää.
Avointa dialogia, luottamuksellisia suhteita
Perhekuntoutuskeskus Lausteen johtajan Jussi Ketosen mukaan koko perheen kanssa työskentelyn pitäisi olla erottamaton osa lastensuojelua, myös sijaishuollon palvelua.
– Kaikki, mitä perheessä tapahtuu, vaikuttaa lapseen, eikä lasta voi erottaa perhesysteemistä. Toisaalta mitä tahansa lastensuojelussa tehdäänkin, se on aina tavalla tai toisella yhteydessä lapsen perheeseen.
Perhekeskeisen työotteen ytimessä ovat avoin dialogi ja suhdeperustaisuus. Lapsen tilanteeseen etsitään ratkaisuja yhdessä perheen kanssa. Vaikuttava työskentely edellyttää tiivistä vuorovaikutusta ja kaikkien osapuolten osallistamista. Mitään ei päätetä tai edes aleta suunnitella ilman, että lapsen läheisiä on kuunneltu.
– Jotta lasta ja perhettä voidaan auttaa, mukana olevien aikuisten on löydettävä yhteinen sävel. Vain näin voi syntyä kumppanuus ja toimivia ratkaisuja, Holm painottaa.
Holmin mukaan avoin dialogi on myös tapa osoittaa lapselle tämän arvoa. Osallistumisellaan läheiset näyttävät lapselle, että hän on tärkeä.
– Lapselle luo turvallisuuden tunnetta, kun hän huomaa, että kaikilla on yhteinen tavoite. Sillä osoitetaan, että tilanne on hallinnassa, Ketonen jatkaa.
Ketonen korostaa, että ilman avointa dialogia ja suhteen luomista lastensuojelun asiakkaista tulee helposti objekteja, joihin kohdistetaan erilaisia palveluja selvittämättä, mitä he kokevat tärkeiksi.
– Asiakasperheiden oma toimijuus on yksi keskeisistä vaikuttavuuden tekijöistä. Kun tavoitteet rakentuvat omista toiveista, sitoutuminen kasvaa, ja se vaikuttaa suoraan kuntoutumismotivaatioon.
Ketonen muistuttaa, että vaikuttavuus rakentuu merkityksellisistä suhteista, joiden pysyvyys on tärkeää.
– Jos perheen kanssa työskentelevät vaihtuvat usein tai ammattilaisten joukko on suuri ja työ heikosti organisoitua, ei synny luottamusta eikä vaikuttavaa kuntoutusta.
Järjestelmä, joka tukee
Perhekeskeinen lastensuojelu ei synny vain hyvistä aikomuksista. Se tarvitsee tuekseen toimivan järjestelmän.
– Jos uskomme, että lapsen ja perheen kanssa pitää olla merkityksellinen suhde, meidän on kysyttävä, millainen palvelujärjestelmä mahdollistaa sen. Suhdeperustaisuus vaatii aikaa, pysyvyyttä ja luottamusta, mutta nykyinen järjestelmä ei aina tue näitä, Ketonen pohtii.
Ketosen mukaan työtä voisi tehdä dynaamisemmin ja suhdeperustaisesti järkevämmin, jos prosessien kehittämisen lähtökohtana olisi arvon tuottaminen asiakkaalle ja palvelujärjestelmän pirstaleisuuden vähentäminen.
– Esimerkiksi jako avo- ja sijaishuollon palveluihin on asiakkaan näkökulmasta keinotekoinen. Samat työntekijät voisivat joustavasti tehdä perheen kanssa töitä, vaikka palveluntarve muuttuisi olennaisesti.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueen lapsipalveluiden erityispalveluiden johtaja Paula Laukamo on Ketosen kanssa samoilla linjoilla. Hän kertookin huojentuneena, että Varsinais-Suomen hyvinvointialueella pitkään jatkunut sosiaalityöntekijöiden vaje on viimein saatu taltutettua.
– Nyt meillä on jokaisessa virassa sosiaalityöntekijä, mikä tulee varmasti näkymään lapsiperheiden työskentelyssä aivan uudella tavalla. Kun ihmiset eivät vaihdu, saadaan perheen ympärille rakennettua tiimi, joka pysyy rinnalla pitkään.
Tällä hetkellä ongelmana on järjestelmän siiloutuminen. Esimerkiksi sijaishuollossa olevien lasten vanhemmille on tilattava tarvittavat palvelut erikseen, jos heidän todetaan niitä tarvitsevan.
– Hyvinvointialueella tavoitteenamme on saada palvelut perheille entistä joustavammin ja tehdä asiakaspolusta aiempaa helpompi. Haluamme välttää kaikki mahdolliset palvelukatveet, Laukamo toteaa.
Hyvinvointialueen palvelurakenteen kehittäminen edellyttää tiivistä yhteistyötä kuntien, kolmannen sektorin ja palvelutuottajien kanssa.
– On pohdittava, miten voimme tehdä asioita paremmin yhdessä, kun käytettävissä olevat rahat vähenevät. Synergialle on varmasti tarvetta, Laukamo jatkaa.
Rakenteellisten uudistusten onnistumiseksi tarvittaisiin paitsi riittävästi resursseja myös kattavaa yhteistyötä. Ketonen peräänkuuluttaa kansallista viitekehystä, joka ohjaisi lastensuojelun kehittämistä samaan tapaan kuin Käypä hoito -suositukset terveydenhuollossa.
– Tutkitut viitekehykset ja menetelmät ovat vaikuttavan työn perusta. Meillä on jo paljon tietoa siitä, mikä toimii. Nyt tarvitaan yhteinen suunta ja rohkeutta uudistaa rakenteita, Ketonen painottaa.
Laukamo kannustaa tuomaan esiin innovatiivisia ajatuksia muutosten aikaansaamiseksi.
– Maailma on muuttunut, ja tulevissa kilpailutuksissa vaikuttavuus otetaan aiempaa paremmin huomioon. Meillä on mahdollisuus tehdä asioita paremmin kuin ennen.
Rohkeasti ja inhimillisesti
Lausteella perhekeskeisyys näkyy kaikissa palveluissa: kotiin vietävissä avopalveluissa, perhekuntoutuksessa, sijaishuollossa ja koulussa. Jokainen kohtaaminen on systeemistä työskentelyä.
Holm muistuttaa, että perhekeskeisessä lastensuojelutyössä on tärkeää pitää mielessä inhimillinen ihmiskäsitys. Työssä autetaan ihmisiä kohtaamalla lapset ja perheet avoimesti, rohkeasti, inhimillisesti ja emotionaalisesti.
– Lasta auttaessa helposti unohtuu, että elämäntilanteet, joihin perheet ovat ajautuneet, ovat hyvin surullisia. Harva vanhempi on lapsen syntyessä arvannut, mihin tilanne johtaa kymmenen vuoden kuluttua. Todella harvoin ihmiset haluavat pahaa läheisilleen, Holm sanoo.
Hän nostaa esiin myös ammatillisen läheisyyden merkityksen työn kuormittavuuden keventämiseksi.
– Meillä lastensuojelun ammattilaisilla on lupa tulla kosketetuksi. Työssä saa iloita ja nauraa, surra ja itkeä. Kuorma saattaa kevetä, kun omaan työhön saa lisää ymmärrystä.
Holm nostaa esiin myös rakkauden, joka on lastensuojelussa keskeinen mutta usein sivuutettu teema.
– Rakkaus pitää ihmiset suhteessa ja suhteet elävinä. Ilman sitä ei synny ymmärrystä eikä kohtaamista. Lastensuojelutyössä on hyvä kohdentaa tekemistä myös siihen, miten voisimme auttaa vanhempia kohtaamaan lapsensa paremmin. Pohtia, miten vanhempi voisi osoittaa rakkautta lastaan kohtaan – antaa lapselle sitä, mitä lapsi tarvitsee.
Perhekeskeisyys
- Perhekeskeisyys lastensuojelussa tarkoittaa koko perheen osallistamista ja tukemista lastensuojeluprosesseissa: sen sijaan, että keskityttäisiin vain lapseen yksilönä, huomioidaan perhe kokonaisuutena.
- Perhekeskeisyys ei ole pelkkä työmenetelmä, vaan tapa katsoa, kohdata ja toimia. Sen kulmakiviä ovat avoin dialogi, suhdeperustaisuus ja systeeminen työote.
- Tavoitteena on vahvistaa perheen kykyä huolehtia lapsestaan ja hyödyntää heidän omia voimavarojaan. Näin pyritään löytämään ratkaisuja, jotka tukevat perheen toimintakykyä sekä lapsen hyvinvointia perheen omassa arjessa.
Kuvassa Perhekuntoutuskeskus Lausteen henkilökuntaa johtoryhmästä, viestinnästä, HR-palveluista, perhekuntoutuksesta, Aamos Kuntoutus- ja terapiapalveluista sekä Asiakkaasta kumppaniksi -kehittämistoiminnasta.
Artikkeli julkaistu lokakuussa 2025 Perhekuntoutuskeskus Lausteen Pilke-lehdessä.
