Kun lapsi kokee keinottomuutta vastata kohtaamiinsa tilanteisiin, hän saattaa kaivaa nyrkit esiin. Taustalla vaikuttavat usein tiedostamattomat ylisukupolviset käyttäytymisen mallit.
Kun lapsi oireilee rikoksilla tai väkivaltaisella käytöksellä, kyse ei ole pelkästä yksilön ongelmasta. Taustalla on usein monikerroksinen vyyhti kokemuksia, pettymyksiä ja kohtaamattomuutta – ja ennen kaikkea tarve tulla nähdyksi.
– Ilmiö ei ole uusi, mutta sen muodot ja näkyvyys ovat muuttuneet, sanoo sosiaalityöntekijä Sirpa Ylilammi Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sijaishuollon yksiköstä.
Ylilammin mukaan kyse on usein auktoriteettiongelmasta: turvallisten, johdonmukaisten aikuisten puutteesta.
– Kun nuoruus tuo mukanaan ryhmäpaineen ja halun kukkoilla, tilanne voi kärjistyä nopeasti.
Yhteinen, parempi näkymä
THL:n erityisasiantuntija, Turvalliset kadut -kokonaisuuden Päivi Korhonen korostaa kuntoutuksen moniulotteisuutta ja tutkimuksissa hyväksi todettujen menetelmien hyödyntämistä.
– Ei ole yhtä oikeaa tapaa auttaa. Tarvitaan systeemistä ymmärrystä, suhdeperustaisuutta ja ennen kaikkea aitoa yhteistyötä eri toimijoiden kesken. On tärkeää, että lapsi ja perhe kohdataan kokonaisuutena.
Korhonen muistuttaa, että monilla perheillä on takanaan pitkä historia sirpaleisessa palvelujärjestelmässä.
– Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa. Siksi lupaa pyytävä työote ja ei-tietämisen asenne ovat keskeisiä. Meidän kaikkien on haluttava oppia yhdessä, jotta voimme onnistua parhaalla mahdollisella tavalla.
Perhekuntoutuskeskus Lausteen sijaishuollon palvelujohtaja Jukka Sirtamo näkee oikea-aikaisuuden ja yksilöllisyyden edellytyksinä kuntoutuksen onnistumiselle ja parempien selviytymisstrategioiden löytämiselle.
– Voimme lähestyä ilmiötä pureutumalla juurisyihin. Kun lapsi oireilee rikoksilla, hän ei voi hyvin. Miksi näin on? Meidän tehtävämme on löytää keinoja, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan, ei leimata häntä, Sirtamo korostaa.
Pysyvyys luo turvaa
Pysyvät ihmissuhteet korostuvat sijaishuollon arjessa. Ne toimivat lapsen tukena ja turvana. Korhosen mukaan sijaishuollon kentällä yksi suurimmista rakenteellisista ongelmista on aikuisten vaihtuvuus. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka on ja pysyy. Käytännön työssä tämä tarkoittaa rinnalla kulkemista, terapeuttisia interventioita ja kokemustaustaisen tuen hyödyntämistä.
– Sovittelu on yksi tärkeä keino, jota ei aina muisteta. Myös nuorisotyön potentiaali on valtava, mutta onko se täysin käytössä? Korhonen pohtii.
Muutoksessa eritoten lapsen läheiset ovat ratkaisevassa asemassa.
– Vanhemmilla on vastuu kasvattaa ja opettaa esimerkillä. Jos vanhemmat ovat itse hukassa, lapsi jää ilman mallia. Silloin tarvitaan ulkopuolista tukea – ja yhteiskunnan on oltava valmis tarjoamaan sitä, Ylilammi summaa.
Kaikki osaaminen yhteiseksi hyväksi
Väkivallan ehkäisy vaatii paljon tiedonvaihtoa eri tahojen välillä. Lastensuojelun rakenteita tulisikin muokata yhteistyötä tukevaan suuntaan. Vaikka kuntoutus on kallista ja vie aikaa, se kannattaa.
– Rikoskierteestä irrottautumisen tukeminen maksaa, mutta se vähentää inhimillistä kärsimystä ja on taloudellisesti järkevää, Korhonen toteaa.
Lastensuojelulain uudistuksen valmistelussa on noussut esiin mahdollisuus suljettuun laitoshoitoon. Lasten epätoivottuun käytökseen puuttumiseen suunnitellaan myös laajempaa keinovalikoimaa.
– Lain uudistamisessa on oltava tarkkana, ettei oteta takapakkia lasten oikeuksien näkökulmasta, Sirtamo ja Korhonen muistuttavat.
Jotta muutos olisi pysyvä, sen on tapahduttava siinä toimintaympäristössä, jossa lapsi kasvaa ja elää. Erityistä huomiota onkin kiinnitettävä lapsen ja perheen pärjäämiseen, kun lapsi palaa tavalliseen arkeen.
– On työskenneltävä pitkäjänteisesti motivaation löytämiseksi. Tarvitaan monimuotoista työotetta, tutkittuja menetelmiä ja tukitoimien joustavuutta. Perhettä voi auttaa esimerkiksi täydentävän vanhemmuuden avulla, Sirtamo pohtii.
Korhonen, Ylilammi ja Sirtamo ovat yhtä mieltä siitä, että kuntoutus ei ole vain hoitoa. Se on kohtaamista, kuuntelemista ja yhteisen ymmärryksen rakentamista.
– Kun lapsi saa kokea, että häntä ei hylätä vaan hänestä välitetään, alkaa muutos. Ja se muutos voi pelastaa elämän, Ylilammi tiivistää.
Kuvassa sijaishuollon yksiköiden ja Satulavuoren koulun henkilökuntaa.
Artikkeli julkaistu lokakuussa 2025 Perhekuntoutuskeskus Lausteen Pilke-lehdessä.
