Suomessa sijoitettiin kodin ulkopuolelle vuoden 2024 aikana 5 300 lasta. Luvussa on tuhansia tarinoita lapsista ja perheistä, jotka eivät ole saaneet riittävää tukea ajoissa. Kaiken kaikkiaan kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli viime vuonna 17 100 lasta. Huostassa oli 9 953 lasta, joista harvat kyettiin palauttamaan kotiin. Perheen jälleenyhdistäminen onnistui vain noin viiden prosentin kohdalla. Jälleenyhdistämisiä tapahtuu erityisen vähän pienten lasten perheissä, mikä ennakoi pitkiä sijoituksia. Tilasto (THL 2025) kertoo karua kieltä palvelujen toimimattomuudesta ja avun saamisesta.
Lastensuojelun kehittäminen on kansallinen tavoite, mutta tie kohti vaikuttavuutta on kivinen. Nykyinen järjestelmä on pirstaleinen: lapsi ja perhe joutuvat asioimaan monien eri toimijoiden kanssa, kokonaisuus hahmottuu usein sameana, ja apua tarjoavat tahot vaihtuvat tiuhaan. Tuloksena on katvealueita ja päällekkäisyyksiä – sekä riski, että lasten ja perheiden tarpeet hämärtyvät.
Tiedämme, että lasten ja perheiden auttamisen perustan pitäisi olla kohtaamisissa, ihmissuhteissa, dialogissa ja asiakkaan omassa toimijuudessa. Kyse on työn tekemisen tavoista ja orientaatiosta, jolla työtä teemme. Näitä vaikuttavuuden keskeisiä elementtejä voidaan vahvistaa kaikessa tekemässämme työssä jokaisena päivänä.
Tehtävänämme on suojella ensisijaisesti lasta, mutta kyse on perheestä, läheisverkostosta ja heidän vuorovaikutuksestaan. Lapsi ei elä irrallaan, vaan hänen hyvinvointinsa rakentuu ihmissuhteiden varaan. Kun läheisverkostot eivät tue tarpeeksi tai perheen toimintakyky ei kannattele, tarvitaan yksilöllisiin elämäntilanteisiin sopivia palveluja. Silloinkin lapsen ja perheen tulee olla kaiken keskiössä toimijoina, joiden ajatuksia tarpeista kuullaan ja jotka aidosti vaikuttavat oman elämänsä ratkaisuihin. Kun tavoitteet rakentuvat omista toiveista, sitoutuminen kasvaa, ja se vaikuttaa suoraan yhteistyön tuloksiin.
Perhekeskeisyys ei tarkoita lapsen yksilöllisten tarpeiden unohtamista – päinvastoin. Lapsen oikeudet turvataan parhaiten silloin, kun koko perhe saa tukea pärjäämiseen. Lasta ei voi erottaa perhesysteemistä, ja siksi koko perheen kanssa työskentelyn pitäisi olla erottamaton osa lastensuojelua.
Jussi Ketonen
Perhekuntoutuskeskus Lausteen johtaja
