Perhe mukaan muutokseen – Pilke-lehden pääkirjoitus

Suomessa sijoitettiin kodin ulkopuolelle vuoden 2024 aikana 5 300 lasta. Luvussa on tuhansia tarinoita lapsista ja perheistä, jotka eivät ole saaneet riittävää tukea ajoissa. Kaiken kaikkiaan kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli viime vuonna 17 100 lasta. Huostassa oli 9 953 lasta, joista harvat kyettiin palauttamaan kotiin. Perheen jälleenyhdistäminen onnistui vain noin viiden prosentin kohdalla. Jälleenyhdistämisiä tapahtuu erityisen vähän pienten lasten perheissä, mikä ennakoi pitkiä sijoituksia. Tilasto (THL 2025) kertoo karua kieltä palvelujen toimimattomuudesta ja avun saamisesta.

Lastensuojelun kehittäminen on kansallinen tavoite, mutta tie kohti vaikuttavuutta on kivinen. Nykyinen järjestelmä on pirstaleinen: lapsi ja perhe joutuvat asioimaan monien eri toimijoiden kanssa, kokonaisuus hahmottuu usein sameana, ja apua tarjoavat tahot vaihtuvat tiuhaan. Tuloksena on katvealueita ja päällekkäisyyksiä – sekä riski, että lasten ja perheiden tarpeet hämärtyvät.

Tiedämme, että lasten ja perheiden auttamisen perustan pitäisi olla kohtaamisissa, ihmissuhteissa, dialogissa ja asiakkaan omassa toimijuudessa. Kyse on työn tekemisen tavoista ja orientaatiosta, jolla työtä teemme. Näitä vaikuttavuuden keskeisiä elementtejä voidaan vahvistaa kaikessa tekemässämme työssä jokaisena päivänä.

Tehtävänämme on suojella ensisijaisesti lasta, mutta kyse on perheestä, läheisverkostosta ja heidän vuorovaikutuksestaan. Lapsi ei elä irrallaan, vaan hänen hyvinvointinsa rakentuu ihmissuhteiden varaan. Kun läheisverkostot eivät tue tarpeeksi tai perheen toimintakyky ei kannattele, tarvitaan yksilöllisiin elämäntilanteisiin sopivia palveluja. Silloinkin lapsen ja perheen tulee olla kaiken keskiössä toimijoina, joiden ajatuksia tarpeista kuullaan ja jotka aidosti vaikuttavat oman elämänsä ratkaisuihin. Kun tavoitteet rakentuvat omista toiveista, sitoutuminen kasvaa, ja se vaikuttaa suoraan yhteistyön tuloksiin.

Perhekeskeisyys ei tarkoita lapsen yksilöllisten tarpeiden unohtamista – päinvastoin. Lapsen oikeudet turvataan parhaiten silloin, kun koko perhe saa tukea pärjäämiseen. Lasta ei voi erottaa perhesysteemistä, ja siksi koko perheen kanssa työskentelyn pitäisi olla erottamaton osa lastensuojelua.

Jussi Ketonen
Perhekuntoutuskeskus Lausteen johtaja

 

Lue Pilke-lehti verkossa

 

Liity Pilke-lehden postituslistalle

Pilkkeen digiversio

Pilke-lehden uusimmat julkaisut ovat luettavissa kotisivuillamme.

Voit myös liittyä lehden postituslistalle, jolloin saat Pilkkeen paperisena versiona ilmoittamaasi osoitteeseen.

Tutustu lehteen

Ota yhteyttä

Jussi Ketonen, toiminnanjohtaja Perhekuntoutuskeskus Lausteella.
Maiju Santikko
Viestintäpäällikkö
040 675 0375
maiju.santikko@lauste.fi

Lue myös nämä

Kolumni: Onko lastensuojelun iso kuva Suomessa hukassa?

Viime aikoina olen joutunut yhä enemmän pohtimaan, mikä on lastensuojelun suunta Suomessa. Olemmeko tekemässä tietoisia valintoja vai reagoimassa tilanteisiin sattumanvaraisesti? Määrittävätkö valintoja vain tiukentuvat taloudelliset ehdot, vai onko meillä olemassa selkeä tavoite? Suomessa määriteltiin lastensuojelulle vuonna 2023 kansallinen visio: lapsi ja hänen läheisensä voivat luottaa lastensuojeluun ja sen vaikuttavuuteen. Visiotyöskentelyn jatkona piti aloittaa lastensuojelun kokonaisuudistuksen

Jos perhe jää yksin, lapsi jää yksin

Useimmissa lastensuojelutapauksissa ei ole kyse äärimmäisestä kaltoinkohtelusta, vaan elämän, lapsuuden ja vanhemmuuden haasteista. Vaikeitakin elämäntilanteita läpikäyvissä perheissä on usein paljon rakkautta, välittämistä ja yhteisöllisyyttä. Lastensuojelun tavoitetilana tulisi olla se, että perhettä tuetaan pysymään yhdessä. Ajatus ihmisen kasvamisesta terveemmäksi ja kyvykkäämmäksi ilman läheisverkostoaan, esimerkiksi valtion internaatissa, on todettu maailmanhistoriassa moneen kertaan erehtyneeksi. Lastensuojelun arjessa nähdään, että

Perhekeskeistä, inhimillistä ja vaikuttavaa

Lapsen hyvinvointi elää suhteissa. Perhekeskeinen lastensuojelu rakentuu kohtaamisesta, kuuntelemisesta ja yhteisestä ymmärryksestä. Ratkaisuja etsitään yhdessä. Lastensuojelussa ei suojella vain lasta: lapsen hyvinvointi ei ole irrallinen tila vaan elää lapsen tärkeissä ihmissuhteissa, kuten suhteessa vanhempiin, sisaruksiin, kouluun, kavereihin ja muihin läheisiin. – Kaiken lähtökohtana on pohtia, mitä on lapsen hyvinvointi tai mielenterveys ja missä se sijaitsee.