Useimmissa lastensuojelutapauksissa ei ole kyse äärimmäisestä kaltoinkohtelusta, vaan elämän, lapsuuden ja vanhemmuuden haasteista. Vaikeitakin elämäntilanteita läpikäyvissä perheissä on usein paljon rakkautta, välittämistä ja yhteisöllisyyttä.
Lastensuojelun tavoitetilana tulisi olla se, että perhettä tuetaan pysymään yhdessä. Ajatus ihmisen kasvamisesta terveemmäksi ja kyvykkäämmäksi ilman läheisverkostoaan, esimerkiksi valtion internaatissa, on todettu maailmanhistoriassa moneen kertaan erehtyneeksi. Lastensuojelun arjessa nähdään, että valtaosa kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista haluaa ylläpitää suhdetta omaan perheeseensä.
– Jokaisella ihmisellä on tarve tietää juurensa ja monilla myös tahto kiinnittyä niihin. Perheyhteys on ihmiselle todella tärkeä, ja sitä tulisi tukea aina, kun se on lapsen edun mukaista, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen painottaa.
Sopimus velvoittaa tukemaan perhettä
Vielä 1980-luvulla lapsi nähtiin perheen sisäisen päätöksenteon kohteena. Vuonna 1990 voimaan tullut YK:n lapsen oikeuksien sopimus muutti tämän: lapsi on itsenäinen oikeussubjekti, jolla on omat oikeudet. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1991.
Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että valtio tukee vanhempia kasvatustehtävässään ja turvaa sellaisen perhe-elämän, jossa lapsen oikeudet voivat toteutua.
– Lastensuojelujärjestelmä on luotu juuri tätä varten. Vanhempia ei saa jättää tilanteeseen, jossa he eivät kykene kantamaan vastuutaan lapsistaan. Jos näin käy, valtion on autettava vanhempia lapsen hyvinvoinnin edistämisessä.
Lastensuojelulaki tarvitsee tarkennuksia
Pekkarinen näkee tarpeen lastensuojelulain uudistukselle.
– Lastensuojelulaissa tulisi nykyistä vahvemmin velvoittaa hyvinvointialueita tarjoamaan perheille ehkäiseviä peruspalveluja ja lastensuojelun avohuollon palveluja. Tilastojen valossa hyvinvointialueiden välillä on eroja siinä, kuinka usein turvaudutaan kiireelliseen sijoitukseen tai huostaanottoon ja kuinka paljon käytetään avohuollon palveluja, hän sanoo.
– Tunnuslukujen erot eivät selity alueiden eroilla. Kyse on toimintakulttuurista.
Lapsiasiavaltuutettu kuulee työssään sekä lapsilta että huoltajilta tyytymättömyyttä nykyistä palvelujärjestelmää ja etenkin lastensuojelua edeltäviä palveluja kohtaan. Kouluissa saatavilla oleva tuki on usein riittämätöntä, mielenterveyspalveluihin on vaikea päästä, ja lapsiperheköyhyys vaikeuttaa arkea.
– Näitä haasteita pitäisi ratkaista peruspalveluissa, jotta lastensuojelu voisi keskittyä ydintehtäväänsä, Pekkarinen sanoo.
Lapselle kokemus vakaasta perhe-elämästä
Yhdeksi konkreettiseksi muutokseksi lastensuojelun perhekeskeisyyden ja lapsen oikeuksien vahvistamiseksi Pekkarinen ehdottaa tukiperheiden roolin vahvistamista.
– Lapsilla tulisi olla mahdollisuus saada kokemuksia perheistä, joissa on vakautta, turvaa ja normaaleja arjen puitteita, asuivat he sitten sijaisperheessä, laitoksessa tai biologisessa kodissaan.
Pekkarisen mukaan tukiperheet ovat merkittäviä etenkin silloin, kun oma perhe ei pysty antamaan riittävää tukea. Lapsi tarvitsee ympärilleen yhteisön ja mallin turvallisesta perhe-elämästä.
Artikkeli julkaistu lokakuussa 2025 Perhekuntoutuskeskus Lausteen Pilke-lehdessä.
