Nuorille suunnatut avohuollon tukitoimet ja laitoksessa tapahtuva sijaishuolto eroavat toisistaan merkittävästi niin toteutustavaltaan kuin intensiteetiltään. Avopalvelut mahdollistavat tuen arkiympäristössä ilman kodin ulkopuolelle sijoittamista, kun taas laitoshoito tarjoaa ympärivuorokautista, kokonaisvaltaista hoivaa ja valvontaa. Palvelumuoto valitaan aina nuoren yksilöllisen tilanteen, tuen tarpeen vakavuuden ja perheen voimavarojen perusteella. Molemmissa pyritään kuitenkin samaan päämäärään: nuoren hyvinvoinnin ja kehityksen turvaamiseen.
Mitä eroa on nuorten avopalveluilla ja laitoshoidolla?
Avopalvelut ja laitoshoito ovat lastensuojelun tukimuotoja, jotka eroavat toisistaan merkittävästi toteutusympäristön, intensiteetin ja järjestämistavan osalta. Avopalveluissa työskentely tapahtuu pääsääntöisesti nuoren omassa elinympäristössä – kotona, koulussa ja vapaa-ajan toiminnoissa. Tavoitteena on tukea nuorta ja hänen perhettään heidän arjessaan ilman, että nuori joutuu muuttamaan pois kotoa.
Laitoshoito puolestaan tarkoittaa nuoren sijoittamista kodin ulkopuolelle, lastensuojelulaitokseen, jossa tarjotaan ympärivuorokautista hoitoa ja kasvatusta ammattilaisten toimesta. Laitoshoito sisältää jatkuvan valvonnan ja strukturoidun arjen, jossa koulutyö, vapaa-aika ja lepo rytmittyvät säännöllisesti.
Avopalvelut perustuvat vapaaehtoisuuteen ja tiiviiseen yhteistyöhön perheen kanssa. Meidän avopalveluyksikkömme tarjoaa moniammatillista tukea, jossa on mukana esimerkiksi psykiatrin, psykologin, perheterapeutin ja päihdetyöntekijän osaamista. Työskentelymme on läpinäkyvää ja perustuu yksilöllisiin tavoitteisiin, joita arvioidaan säännöllisesti sosiaalityöntekijän kanssa.
Laitoshoitoon pääsy edellyttää aina lastensuojelun asiakkuutta ja sosiaalityöntekijän tekemää sijoituspäätöstä. Sijoitus voi perustua huostaanottoon tai kiireelliseen sijoitukseen, jotka ovat vahvasti lakisääteisiä toimenpiteitä. Laitoshoito on usein viimesijainen keino tilanteissa, joissa avohuollon tukitoimet eivät ole riittäviä turvaamaan nuoren kasvua ja kehitystä.
Milloin nuori tarvitsee avopalveluita ja milloin laitoshoitoa?
Avopalvelut ovat ensisijainen valinta, kun nuoren tilanteeseen voidaan vaikuttaa tukemalla koko perhettä heidän omassa ympäristössään. Nuori hyötyy avopalveluista erityisesti silloin, kun hänellä on lieviä tai keskivaikeita käyttäytymisen tai mielenterveyden haasteita, koulunkäynnin ongelmia tai kun perheen vuorovaikutus tarvitsee tukea. Avopalvelut toimivat parhaiten, kun perheellä on riittävästi voimavaroja ottaa tukea vastaan ja osallistua aktiivisesti kuntoutusprosessiin.
Laitoshoito tulee kyseeseen tilanteissa, joissa nuoren kasvu ja kehitys ovat vakavasti vaarantuneet, eikä avohuollon tukitoimilla voida riittävästi vastata tilanteeseen. Tällaisia tilanteita voivat olla vakava päihdekäyttö, itsetuhoisuus, väkivaltainen käytös, rikoskierre tai tilanteet, joissa kotiolot ovat turvattomat. Laitoshoitoa tarvitaan myös silloin, kun nuoren tilan arviointi vaatii ympärivuorokautista seurantaa tai kun hänen käytöksensä on niin haastavaa, että se edellyttää jatkuvaa ammatillista ohjausta.
Joskus nuoren tilanne voi alkaa avopalveluiden käytöllä, mutta haasteiden kasvaessa siirtymä laitoshoitoon voi tulla tarpeelliseksi. Tämä ei tarkoita epäonnistumista, vaan oikea-aikaisen ja riittävän tuen tarjoamista nuoren muuttuviin tarpeisiin. Perheelle ja nuorelle voidaan myös suunnitella tukea, jossa yhdistetään molempien palvelumuotojen elementtejä – esimerkiksi intensiivistä perhetyötä kotona ja määräaikaisia tukijaksoja laitoksessa.
Miten avopalvelut ja laitoshoito vaikuttavat nuoren arkeen ja kehitykseen?
Avopalveluiden etuna on, että nuori voi säilyttää normaalit sosiaaliset suhteensa, jatkaa samassa koulussa ja harrastuksissaan sekä ylläpitää kiinteitä perhesuhteitaan. Tämä tukee nuoren luonnollista kehitystä ja identiteetin rakentumista. Avopalveluissa työskennellään intensiivisesti koko perheen kanssa, mikä voi vahvistaa perheen sisäistä dynamiikkaa ja vanhempien kasvatustaitoja. Työskentelyssä hyödynnetään erilaisia menetelmiä, kuten vuorovaikutuksen havainnointia ja tukemista perheen arjessa.
Laitoshoidossa nuoren arki muodostuu strukturoidummaksi ja valvotummaksi. Tämä voi tuoda turvallisuutta ja ennustettavuutta nuorelle, jonka elämä on ollut kaoottista. Laitoksessa asuminen merkitsee kuitenkin aina jonkinasteista eroa omasta perheestä, mikä voi vaikuttaa nuoren kiintymyssuhteisiin ja identiteettiin. Toisaalta laitoshoito tarjoaa ammatillisen ympäristön, jossa traumatyöskentely ja terapeuttinen tuki ovat jatkuvasti saatavilla.
Koulunkäynnin kannalta avopalvelut mahdollistavat opiskelun omassa koulussa, kun taas laitoshoidossa oleva nuori saattaa käydä laitoksen omaa koulua tai tuetusti alueen koulua. Laitoshoidossa koulutyöhön saadaan usein tiiviimpää tukea, mikä voi olla hyödyllistä vaikeissa oppimisvaikeuksissa.
Itsenäistymisen tukemisessa palvelumuodot eroavat myös: avopalveluissa nuori oppii itsenäistymisen taitoja omassa ympäristössään perheen tuella, kun taas laitoshoidossa itsenäistymistä tuetaan systemaattisesti arjen taitojen harjoittelulla, vaiheittaisella vastuunotolla ja tuetulla jälkihuollolla kohti itsenäistä elämää.
Mitä on hyvä tietää nuorten avopalveluiden ja laitoshoidon tulevaisuudesta?
Lastensuojelun palveluiden kehityssuuntana on yhä vahvempi perhekeskeisyys – myös laitoshoidossa. Pyrimme yhä enemmän tukemaan sijoitettujen lasten ja heidän omien perheittensä yhteydenpitoa ja vuorovaikutusta. Avopalveluissa hyödynnetään yhä monipuolisempia menetelmiä, kuten videoavusteista perhetyötä ja toiminnallisia menetelmiä, jotka tekevät lapsen näkyväksi vanhemmalle.
Digitaaliset palvelut tulevat täydentämään sekä avo- että laitoshoitoa, mahdollistaen etäyhteydenpitoa, terapeuttista tukea ja seurantaa joustavammin. Tämä ei kuitenkaan korvaa henkilökohtaista kohtaamista, joka on edelleen lastensuojelutyön ytimessä.
Integroidut hoitomallit, joissa yhdistetään sekä laitoshoidon että avopalveluiden parhaita puolia, yleistyvät. Nuorelle voidaan räätälöidä palvelukokonaisuus, jossa esimerkiksi lyhyet intensiivijaksot laitoksessa vuorottelevat kotiin vietävän tuen kanssa. Tällainen joustava malli vastaa paremmin nuorten vaihteleviin tarpeisiin.
Palveluiden vaikuttavuuden mittaaminen ja kustannustehokkuuden arviointi tulevat korostumaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Näyttöön perustuvien menetelmien käyttö ja työskentelyn tuloksellisuuden seuranta ohjaavat palveluiden kehittämistä. Meidän avopalveluyksikössämme raportointi ja tulosten arviointi on jo nyt säännöllistä, mikä auttaa kehittämään palveluita vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeita.
Tulevaisuudessa lastensuojelun eri palvelumuotojen välinen raja tulee todennäköisesti hälvenemään, kun sekä avo- että laitospalveluiden parhaita käytäntöjä yhdistetään lapsen ja perheen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tärkeintä on, että jokainen nuori saa juuri oikeanlaista tukea oikeaan aikaan – oli kyseessä sitten avopalvelu tai laitoshoito.
