Asiakkaasta kumppaniksi: Kuka pelkää kokemuskumppania?

Silloin, kun minä tulin perheeseemme, lapsella oli jo lastensuojelun asiakkuus. Se oli minusta luontevaa, näin sille tarvetta ja ymmärsin, miksi näin on. Lastensuojelun kautta saimme juuri sitä apua ja tukea, jota lapsen kanssa tarvittiin. Asiakkuus päätettiin kertaalleen, ja kriisitilanteessa se aloitettiin jälleen. Myöhempi kokemukseni lastensuojelusta on perin pohjin samanlainen kuin ensimmäinen; Se oli lapselle avuksi.

Järjestelmän epätasa-arvoisuus aiheutti vihaa

Jälkeenpäin olen perännyt lapsen oikeuksia, sillä sosiaalitoimi ei tiennyt, miten tilanteessa tulisi toimia. Eivätkä kaikki ratkaisut suinkaan vieneet lapsen tilannetta parempaan suuntaan. Koin vihaa ja katkeruutta. En koskaan yksittäistä sosiaalityöntekijää kohtaan, vaan järjestelmän epätasa-arvoa kohtaan. Tiedän, että sosiaalityöntekijämme on jopa konsultoinut lakimiestä silloin aikanaan, tehdäkseen asiat oikein tilanteessa, johon ei ollut valmista toimintamallia. Prosessikaavio puuttui.

Tiedonpuute aiheutti luottamuspulan sosiaalityöntekijään

Tiedän, millaista on olla vanhempi huolissaan lapsesta. Se kavensi huimasti ajatteluani ja näin ympärilläni pelkkää pahaa. En tavoittanut sosiaalityöntekijää silloin, kun hätä oli suurin; Yleensä iltaisin lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Jätin soittopyyntöjä ja odottelin. Jos en saanut vastausta seuraavana päivänä, luulin ettei kukaan välitä.

Nyt asiaa ulkopuolelta katsottuani ymmärrän, että kyse ei ollut niinkään kommunikoinnin puutteesta – vaan tiedon. Toki tapauksemme oli jokseenkin ainutlaatuinen, eikä tietoa ollut tarjolla. Silti uskallan väittää, etten ole yksin ajatukseni kanssa. Jos minulla lastensuojelun asiakasvanhempana olisi ollut käytössäni enemmän tietoa, olisin luottanut enemmän sosiaalityöntekijäämme.

Mielikuvat sosiaalityön eri toimista lisäsi huolta

Sosiaalityöntekijän aika on rajallista ja on ymmärrettävää, ettei se aina riitä kaikille. Lisäksi on tärkeä muistaa, että sosiaalityöntekijä tekee lastensuojelua työkseen. Hänelle ovat tuttuja sellaiset termit kuin avohuollon tukitoimet, perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu tai huostaanotto. Hän tietää, mitä ne vaativat, missä tilanteissa niitä voi käyttää jne. Hän tietää, mitä sanat sisältävät.

Itse en tiennyt. Minulle vain puhelu tai tapaaminen toisensa perään tiputeltiin uusia sanahirviöitä, joista googlettamalla ja Facebookin lastensuojelun uhrit -sivuilta kysymällä saa kertakaikkisen huolestuttavan mielikuvan.

Itseasiassa nyt tiedän, että huostaanotto ei ole sitä, kun ehjään hyvinvoivaan perheeseen tullaan yhtäkkiä poliisin ja sossun kanssa ja riidellään ja väkisin revitään lapsia vanhemman sylistä autoon, viedään pois, eikä kerrota edes minne. Mutta mistäpä minä sen silloin olisin tiennyt?

Asioiden selittäminen auki lisää ymmärrystä

Tässä kohtaa kokemuskumppanuus asettuu tärkeään rooliin. On luonnollista, että ihmiset eivät ymmärrä pysähtyä ja selittää toiselle auki, mitä sanat tarkoittavat. Erityisen luonnollista se on silloin, kun asia on sinulle itsestään selvä, ollut ehkä jo monta vuotta. Sinun ei tarvitse erikseen olettaa toisen tietävän, riittää, että et kyseenalaista, olisiko mahdollista, ettei hän tiedä.

Autismikirjoinen lapsi on opettanut minulle tämän taidon. Oli kyse sitten palaverista tai jutustelusta mummolassa, osaan pysäyttää keskustelun kysymällä ”Anteeksi, varmistan vain, ymmärsitkö mitä tämä tarkoittaa?” Suhteemme on luottamuksellinen ja turvallinen, minkä vuoksi saan rehellisen vastauksen. Tämän perään joko selitän itse tai pyydän puhekumppania kertomaan lapselle selkeämmin, toisin sanoin, mistä todella on kysymys.

Näkisitkö tällaiselle palvelulle käyttöä asiakaspalaverissa? Voisiko asiakas tällaiselta henkilöltä saada juuri sen lisätuen, jolla vahvistaa omaa sisäistä ääntään?

Me kokemuskumppanit olemme oman alamme ammattilaisia. Meillä on se kokemus. Meihin voi luottaa ja ennen kaikkea, me olemme viisaita ihmisiä, jotka haluavat edistää hyvää.

Kokemuskumppani, Minna Aittala

Lisätietoa kokemuskumppaniksi kouluttautumisesta ja kokemuskumppanin tilaamisesta

Lue myös nämä

Asiakkaasta kumppaniksi: Kokemuksella asiantuntijaksi

Olen Maria ja aloitin työt Asiakkaasta kumppaniksi -hankkeessa kehittäjäkokemusasiantuntijana helmikuun alkupuolella. Aiempi työurani on pääasiallisesti vanhuspalvelujen puolella lähihoitajana, jossa ehdin työskennellä lähes 15 vuotta.  Kokemuskumppanikoulutuksen kävin vuonna 2021 ja valmistuin joulukuussa. Oma lastensuojelun kanssa kulkemani polku on ollut mielestäni melko kepeä – vaikka tästä saattaisi joku tarinani kokonaisuudessaan kuullut olla eri mieltä. Kokemuskumppanikoulutuksen aikana muiden

Asiakkaasta kumppaniksi: Millaista on olla äiti, kun kasvatuskumppanina on (avohuollon) lastensuojelu?

Tullessani kahdeksantoista vuotta sitten ensi kerran äidiksi käynnistyi myös lastensuojeluasiakkuus, joka myöhemmin kasvoi kasvatuskumppanuudeksi. Millaista on kasvattaa lasta kahdeksantoista vuotta yhdessä lastensuojelun kanssa, kun vuosiin mahtuu kehitysvaiheita aina vauva-ajasta pikkulapsi-ikään, leikki-ikään, varhaiseen kouluikään ja nuoruusikään. Myös oma kasvuni on kulkenut vaiheet nuoruudesta aikuisuuteen ja alkaneeseen keski-ikään. Kaksi vuosikymmentä on vaihtunut eli lähes puolet elämästäni. Ihmisiä

Asiakkaasta kumppaniksi: Hävitetään häpeä lastensuojelusta

Häpeä kärventää mielen ja lyyhistää kehon. Pahimmillaan se syrjäyttää ja aiheuttaa vihaa niin itseä kuin muitakin kohtaan. Lastensuojelussa vanhemmat kokevat usein häpeää. Onneksi tähän inhaan tunteeseen on vastalääke – itsemyötätunto on häpeän kiusaamalle sielulle balsamia. Häijy ja tärkeä häpeä Häpeä on tunteista tuskallisimpia. Se iskee äkillisenä humahduksena läpi kehon tai tuntuu sisäisenä romahduksena. Sen voi