Päihdekäyttö ja päihteiden käyttäjä. Sanat itsessään, vaikka valitsin neutraalit ilmaukset, tuovat jo mielikuvia yhteiskunnan hylkiöistä, yksilöistä, joiden katsotaan olevan vastuussa omasta tuhoisasta tilanteestaan. Todellisuudessa takana on aina monimutkainen trauman, häpeän ja epätoivon verkko.
Vaikka yhteiskunnassa eletään nyt epävarmaa aikaa ja taloudelliset haasteet koskettavat lähes kaikkia, myös tällä alalla työskenteleviä, yksi tärkeä osa ratkaisua on ilmainen ja maksaa vain vaivan. Se on asenteen muutos. Kun siirrämme kollektiivisen katseemme tuomitsemisesta myötätuntoon ja tunnistamme ja tunnustamme, että riippuvuus ei ole moraalinen epäonnistuminen vaan kuntoutumista ja empatiaa vaativa sairaus, otamme merkittävän askeleen kohti parempaa tukea ja toipumista.
Tuomitsemiseen ja paheksuntaan perustuva lähestymistapa päihteiden (väärin)käyttöön ylläpitää usein häpeän ja eristäytymisen kierrettä. Tästä herkästi muodostuva stigma toimii esteenä, joka estää ihmisiä hakemasta apua ja vahvistaa arvottomuuden tunnetta. Tuomitsemisen sijaan meidän on vaalittava ymmärtäväistä ilmapiiriä. Myötätuntoinen hoito tunnistaa, että riippuvuus juontaa juurensa usein taustalla oleviin mielenterveysongelmiin, traumoihin sekä myös systeemiseen eriarvoisuuteen. Empaattinen työote ei tarkoita sitä, että haitallista käyttäytymistä suvaitaan tai vahvistetaan, vaan se on sen kivun ymmärtämistä, joka on käyttäytymisen taustalla. Kuuntelemalla tuomitsematta voimme rakentaa luottamusta ja luoda perustan kuntoutumiselle.
Riippuvuuden inhimillinen puoli
Vaikka olen itse aina yrittänyt tehdä töitä ja suhtautua kanssaihmisiin melko pehmeillä ajatuksilla, arvoilla ja toimintatavoilla, olen myös joutunut paljon jumppaamaan omia ajatuksia vuosien varrella. Kiitos kollegoille, asiakkaille ja kanssaihmisille sparraavista keskusteluista. Lempeämpään ja myötätuntoisempaan ajatusmaailmaan siirtymisessä minua itseäni on auttanut näiden keskustelujen lisäksi oman ymmärryksen kehittyminen riippuvuudesta. Merkittävintä oli todella ymmärtää, ettei riippuvuus ole valinta vaan sairaus, joka muuttaa aivojen kemiaa.
Tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti päihderiippuvuuden neurologisen perustan ja korostavat lääketieteellisten ja terapeuttisten toimenpiteiden tarvetta – ei rankaisevia toimenpiteitä. Myös sen ymmärtäminen, että jokaisella päihteitä väärinkäyttävällä ihmisellä on tarina. He ovat jonkun lapsia, sisaruksia, vanhempia, ystäviä ja yhteiskuntamme jäseniä. Tunnustamalla päihteitä käyttävien ja muista riippuvuuksista kärsivien inhimillisyyden, voimme luoda tilaa aidolle yhteydelle ja kohtaamiselle.
Myötätuntoinen hoito sisältää haittoja vähentävän työskentelyn, jossa yksilön turvallisuus ja hyvinvointi asetetaan etusijalle hänen nykyisestä toipumisvaiheestaan riippumatta. Tämä sisältää muun muassa pääsyn puhtaisiin käyttövälineisiin ja yliannostusten ehkäisemiseen.
Riihelässä olemme olleet luomassa yhteistyöverkostoa opioidien korvaushoidon mahdollistamista alaikäisille. Riippuvuus ei katso ikää, joten alaikäisten on saatava kaikki sama hoito kuin täysi-ikäisten. Tämä ei käytännössä ole asia Suomessa tällä hetkellä.
Myötätunto on voimaa
Myötätuntoinen hoito ulottuu yksittäisten vuorovaikutusten ja asiakaskohtaamisten ulkopuolelle. Se vaatii systeemisiä muutoksia lakeihin ja käytänteisiin, toimintatapoihin ja hoitosuosituksiin sekä myös budjetointiin. Vaikka suurin valta ja vastuu systeemisestä muutoksesta on politiikan toimijoilla, meillä kaikilla on mahdollisuus toimia muutosagentteina päivittäisissä kohtaamisissa, niin töissä kuin töiden ulkopuolella.
Myötätunto ei ole heikkoutta. Näen myötätunnon voimakkaana muutoksen katalysaattorina. Siirtämällä painopisteemme syyttelystä tukeen, voimme murtaa esteet, jotka estävät ihmisiä hakemasta apua, ja antaa heille mahdollisuuden saada elämänsä takaisin. Luodaan yhteiskunta, jossa toipuminen ei ole etuoikeus, vaan oikeus, jossa myötätunto ohjaa toimintaa ja jossa toivo voittaa epätoivon. Luodaan yhteiskunta, joka nostaa ihmisiä ylös, alas työntämisen sijaan.
Viimeiseksi haluan jakaa sitaatin Johann Harilta, joka on muuttanut merkittävimmin omaa ajattelua riippuvuudesta:
”The opposite of addiction is not sobriety, it’s connection.”
Niko Manninen
lähijohtaja
Riihelän yksikkö
Riihelä on lastensuojelun sijaishuollon päihdeyksikkö, joka tarjoaa apuaan nuorille, jotka päihteitä käyttämällä vaarantavat vakavasti omaa kasvuaan ja terveyttään. Kuntoutuksen ja hoidon viitekehyksenä ovat ratkaisu- ja voimavarakeskeinen ajattelu, kognitiivinen käyttäytymisterapia, dialektinen käyttäytymisterapia ja perheterapeuttisuus.
