Itsenäistyvien nuorten yksikön Väinölän päätalon neljässä osastopaikassa ja saman pihapiirin idyllisen punaisen puutalon neljässä itsenäistymisasunnossa asuu 16–25-vuotiaita nuoria, jotka harjoittelevat yksinasumista ja oman elämän aloittamista.
Väinölän tavoite on nuoren asteittainen siirtyminen itsenäiseen elämään. Koko 9-henkinen Väinölässä työskentelevä tiimi tiedostaa itsenäistymisprosessin merkityksen nuorelle ja sen, miten eri tahdissa nuoret etenevät siinä sekä mitä seurauksia voi olla, jos nuorta ei tueta. Yksilöllinen lähestymistapa on kaiken lähtökohta.
Kohti oikeaa maailmaa
Eräs Väinölässä asunut, juuri omaan asuntoon muuttanut nuori tuli käymään kahvilla ja kertomaan omasta itsenäistymisestään. Monan (*Huom! Nimi muutettu) on alkuun itse hankala nähdä omia onnistumisiaan, mutta tunnistaa kyllä edistysaskeleet lähijohtajan sanoittaessa ne.
– Opit todella hyvin pyytämään apua. Ensin jännitit asioiden hoitoa, kuten puhelimella soittamista eri tahoille, mutta lopulta tilanne oli täysin erilainen, muistuttaa lähijohtaja Titta Virenius.
– Se onnistuukin nykyään paljon paremmin!, Mona myöntää innostuneena ja jatkaa:
– Olen onnellinen siitä, että omat asiani ja niiden hoitaminen kiinnostavat minua. Monet muut samanikäiset miettivät itsenäistymisessä vain sitä vapautta, ei vastuita.
– Tavoitteenamme on, että Väinölässä asuva nuori löytää elämänsä laitoksen ulkopuolelta eikä niinkään sisäpuolelta. Vaikka meiltä löytyykin paljon omia palveluita, varmistamme että nuorilla on esimerkiksi hoitokontaktit valmiina meidän laitoksemme ulkopuolelta. Tällä pyrimme siihen, että nuori osaa toimia oikeassa maailmassa Väinölän jälkeen ja hänellä on riittävät tukipalvelut helposti saatavilla, Titta kertoo.
Katse tulevaisuuteen
Nuorten tilanne usein tasaantuu Väinölässä olon aikana. Itsenäistymisyksikössä ei ole juuri lainkaan esimerkiksi kiinnipitoja. Tähän vaikuttaa ainakin se, että katse siirretään tiukemmin tulevaisuuteen eikä tuijoteta tehtyjä virheitä. Yhdessä opetellaan keinoja selvitä elämässä – ja jokaisen elämään kuuluu myös virheitä sekä niistä oppiminen.
– Olin kuullut Väinölästä paljon hyvää ennen tuloani ja halusin itse tulla tänne. Minua kohdeltiin kuin minun ikäistäni kuuluu, eikä siten kuin olisin 12-vuotias. Parasta Väinölässä oli se, että sain osallistua omien asioiden hoitoon. Monissa paikoissa ei ole päätösvaltaa omiin asioihin, kertoo eri laitoksissa sijoitettuna ollut Mona.
– Meidän työmme on tukea ja opastaa nuorta itsenäistymään sekä olla läsnä heidän arjessaan. Nuorissa tapahtuu Väinölässä olon aikana huima kehitys, vaikka nuori saattaa asua meillä vain muutaman kuukauden. Parasta työssäni on nähdä, kun nuori itsenäistyy ja luottaa omaan osaamiseensa, ohjaaja Janika Rantala hymyilee.
Nuoren itsenäistymisprosessi vaatii tukea
Väinölän asiantunteva työryhmä tiedostaa itsenäistymisprosessin merkityksen, ja sen että prosessin valmistumista ei voi katsoa ikävuosien perusteella. Toiset ovat valmiita itsenäiseen elämään heti täytettyään 18, mutta toisilla kestää kauemmin.
– Jälkihuoltoikä nostettiin vuoden 2020 alussa 25 ikävuoteen – tämä on mahtava uutinen. Vihdoin herättiin siihen, että myös nuoret aikuiset tarvitsevat tukea. Ei kukaan itsenäisty sormia napsauttamalla 18-vuotissyntymäpäivänään, Titta Virenius sanoo.
Väinölässä nuoret alkavat asteittain siirtyä itsenäiseen elämään. Nuori voi asua ensin Väinölässä ja siitä siirtyä pihapiirissä oleviin yksiköihin tai sitten muuttaa suoraan yksiöihin tuettuun asumiseen.
– Riippuu täysin nuoresta, mitä itsenäistymisprosessi tarkoittaa. Se on hyvin yksilöllistä – ja siihen Väinölässä vastataan. Itsenäistyminen harvoin tarkoittaa vain siivoamisen, ruoanlaiton tai muiden käytännön taitojen opettelua, vaan pääosassa on tietynlainen henkinen kasvu, joka alkaa, kun on pakko ottaa vastuuta itsestään. Tätä me tuemme, koska muutos voi olla todella suuri ja vaikuttaa nuoreen syvästi, Virenius tietää.
– Jos en olisi ollut Väinölässä, olisin ehkä seonnut kaikesta siitä vapaudesta. Nyt sain vähän tuntumaa yksin asumiseen, kun pystyin harjoittelemaan itsenäisyyttä omassa kämpässä, mutta kuitenkin ihan vieressä oli apua ja seuraa saatavilla, Mona kertoo.
Kahvittelu Väinölän puutarhassa jatkuu rennosti jutustellen nuoren kuulumisista ja tulevaisuuden haaveista. Nuori asuu omassa asunnossa, on hakenut kouluun ja häntä voisi kiinnostaa vertaistuen antaminen muille vastaavassa tilanteessa oleville nuorille.
*Huom! Nuoren nimi on muutettu.
