Aiemmin tein työtä mielenterveyskuntoutuksen parissa, ja muutaman vuoden työkokemuksesta lastensuojelulaitoksen osastotyössä oli korvaamatonta apua toimintaterapeutin työnkuvaa kehittäessäni – olin saanut selkeän kuvan siitä, miten toimintaterapeutin osaamista voi hyödyntää sijaishuollossa.
Toimintaterapiassa kehitetään niitä valmiuksia ja taitoja, joita ihminen tarvitsee arkielämässään.
Toimintaterapian perustana on näkemys ihmisen mahdollisuudesta vaikuttaa tulevaisuuteensa, terveyteensä ja hyvinvointiinsa oman toimintansa ja valintojensa kautta. Esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat nuoret hyötyvät toimintaterapeutin yksilöllisestä arvioinnista ja terapiasta, sillä toimintaterapiassa kehitetään niitä valmiuksia ja taitoja, joita ihminen tarvitsee arkielämässään.
Huolellinen arviointiprosessi
Toimintaterapia perustuu huolelliseen arviointiin, jonka keskiössä on asiakkaan toimintakyky. Arvioinnissa selvitetään asiakkaan mahdollisuudet huolehtia itsestään, käydä koulua ja viettää vapaa-aikaa. Arviointiprosessiin kuuluu asiakkaan vahvuuksien ja heikkouksien sekä toimintaa edistävien ja estävien tekijöiden kartoittaminen.
Joskus arkinen toiminta vaatii nuorelta enemmän kuin mihin hän elämäntilanteensa vuoksi pystyy.
Sijoitetuilla nuorilla on usein vaikeuksia tasapainoisen arjen toteuttamisessa. Vuorokausirytmi voi olla sekaisin, koulunkäynnissä on hankaluuksia, ja mielenkiinnon kohteita voi olla vaikea tunnistaa. Lisäksi useat nuoret kamppailevat heikon itsetunnon ja tunnesäätelyn vaikeuksien kanssa.
Asiakkaan tarpeen mukainen terapia
Toiminta voi olla toimintaterapiassa sekä päämäärä että terapeuttisen intervention väline. Niinpä toimintaterapiajaksoja on yhtä monenlaisia kuin on asiakkaitakin. Toisen kanssa saatetaan harjoitella bussilla matkustamista tai kokeilla erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Toinen nuori hyötyy tunnesanakorttien käyttämisestä keskustelun apuna.
Usein nuori kokee hyödylliseksi sen, että hän saa esimerkiksi ahdistuksenhallintaan liittyvää tietoa ja uusia taitoa selviytyäkseen vaikeuksiensa kanssa. Tällöin hän saa käsityksen, että ei ole ainoa, joka ahdistuksesta kärsii, ja että siihen on saatavilla apua.
Joskus arkinen toiminta vaatii nuorelta enemmän kuin mihin hän elämäntilanteensa vuoksi pystyy. Sijoitettu nuori hyötyy ohjatusta arjesta osastolla ja siihen yksilöllisen tarpeen mukaan yhdistetyistä tukitoimista.
