Lausteen Uudenkaupungin psykiatrinen yksikkö perustettiin neljä vuotta sitten vastauksena palvelutarpeeseen, joka yhdistäisi sekä sijaishuollon että psykiatrisen kuntoutuksen. Kahteen asuinyksikköön Luotolaan ja Niemelään tulevat lapset tarvitsevat sijaishuoltopaikan lisäksi apua psykiatrisiin sairauksiin tai häiriöihin.
– Hoitoon ei ole olemassa mitään kaavaa, vaan jokaisen lapsen hoito rakentuu yksilöllisesti, ja se suunnitellaan eri tahojen kanssa yhdessä, yksikön esimies Anne Vahtera kertoo.
Toimintansa aikana yksikön työntekijät ovat muovanneet uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyömuotoja eri tahojen ammattilaisten kanssa. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrian poliklinikalla työskentelevästä Juuso Jalavasta on tullut yksi pysyvistä yhteistyökumppaneista.
Nuori tulee kuulluksi
On monia syitä, joiden takia nuorisopsykiatrian poliklinikan ja Lausteen yhteistyö voisi olla vaikeaa tai epäonnistua. Yksiköiden välillä on 100 kilometrin etäisyys. Vanhemmat eivät läheskään aina pysty olemaan mukana nuoren hoidossa. Nuoren hoitoon osallistuu monia toimijoita, jolloin vaarana on, että kukaan toimija ei ota vastuuta. Kaikesta tästä huolimatta Lausteen ja poliklinikan välinen yhteistyö toimii hyvin.
Vahteran mukaan lapselle on parasta, että hoito tapahtuu niin pitkälle kuin vain mahdollista sijaishuoltopaikassa, jossa ovat tutut, turvalliset aikuiset.
– Poliklinisen yhteistyön tärkeys korostuu, jotta lapsi saa psykiatrista apua. Tällöin lasta tarvitsee hoitaa mahdollisimman vähän sairaalassa.
Jalavan mielestä yhteistyö Lausteen suuntaan sujuu, koska asioista ajatellaan samalla tavalla.
– Nuoren asiat eivät ole koskaan niin monimutkaisia, ettei niihin voisi löytää ratkaisuja. Nuorelle on tärkeää huomata, että olemme kaikki samalla puolella auttamassa häntä.
Sekä Lausteella että psykiatrisella poliklinikalla halutaan nuoren osallistuvan aktiivisesti oman hoitonsa suunnitteluun.
– Kuuntelemme nuoren toivetta, miten hän haluaa hoitonsa rakentaa. Tällöin nuori tulee kuulluksi, Jalava sanoo.
Nuoren yksilöllisyyden huomiointi vaatii ohjaajilta paljon työtä, että löytyvät ne asiat, jotka kutakin nuorta auttavat.
Anne Vahtera, Lausteen Uudenkaupungin psykiatrisen yksikön esimies
Samaa tiimiä
Yhteistyötä tehdään poikkihallinnollisesti. Molemmat osapuolet kokevat, että kaikki ne työntekijät, jotka ovat kontaktissa nuorta hoitaessa, ovat samaa tiimiä.
– En näe syytä vetää rajoja eri työntekijöiden välille sen mukaan mitä tahoa ne edustavat. Juuso on osa meidän tiimiä, kun käsittelemme sen nuoren asioita, joka on meidän yhteinen, Uudenkaupungin psykiatrisessa yksikössä ohjaajana toimiva Rainer Tähtinen sanoo.
Liika byrokratia ja papereiden pyörittely ei jarruta yhteistyötä.
– On ollut tärkeää kuulla Juuson sanat: jos jotain tulee, voit soittaa milloin vain, Tähtinen kiittää.
Koko kolmikko on yhtä mieltä siitä, että toimiva yhteistyö ei ole itsestäänselvyys. Tietojen ja kokemusten jakamisella avoimesti puolin ja toisin on suuri merkitys. Yhteisistä keskusteluista saa uutta pohdittavaa ja tukea omaan työhön, ja ne auttavat jäsentämään nuoren tilannetta.
Jalava kiittää Laustetta työn ja arjen järjestämisestä niin, että nuori kuljetetaan tarvittaessa jopa useamman kerran viikossa Turkuun asti. Hän näkee hyvin tärkeänä myös sen, että nuori saa itse valita mukaansa vastaanotolle Lausteelta sen aikuisen, jonka hän ajattelee vievän hoitoa eteenpäin. Yhteistyön kannalta kasvokkaiset tapaamiset ovat tärkeitä.
– Jos omaohjaaja istuisi autossa odottamassa, en kuulisi, miten nuoren arki Lausteella on sujunut, Jalava sanoo.
Lausteella ohjaaja viettää nuoren kanssa aikaa hyvin tiiviisti.
– Lähellä ollessa helposti sokeutuu asioille, jotka taas Juuso nuorta harvemmin tapaavana voi huomata, Tähtinen sanoo.
Yhteisissä keskusteluissa siirtyy myös hiljaista tietoa, jota ei ole kirjattu papereihin. Kun nuori siirtyy Lausteelle sairaalasta, saattaen vaihtaen -periaate auttaa työskentelyn aloitusta.
– Saamme nuoren tuntevilta työntekijöitä paljon tärkeää tietoa. Uskon, että toimintatapa vaikuttaa myös nuoren kiinnittymiseen. Hän näkee, että sekä saattaja- että vastaanottajapuolen aikuiset tekevät yhdessä työtä hänen eteensä, Vahtera sanoo.
Sama asiakas, eri tehtävät
Lastensuojelun yksikköön päätyminen on jokaiselle nuorelle traumaattinen kokemus. Nuoren auttaminen lähtee aina liikkeelle välittämisestä, lapsen hyväksymisestä ja luottamuksen rakentamisesta, mikä vie aikaa.
– Arki nuoren kanssa voi olla melkoista taistelua, mutta yhteenotot vievät luottamuksen rakentumista eteenpäin, Vahtera kuvailee.
– Oli diagnoosi mikä tahansa, meille tulevia nuoria yhdistää yksi asia: hirvittävä aikuisen nälkä. Nuori tarvitsee jonkun, joka hyväksyy, ymmärtää ja kuuntelee, Tähtinen sanoo.
Lausteen yksiköllä ja psykiatrian poliklinikalla on sama asiakas, mutta eri tehtävät.
– Diagnostiikan avulla nuori pääsee hoidon piiriin ja saa täsmähoitoa, mutta se työ – lämpö, välittäminen, hyväksyntä – mitä lastensuojelussa tehdään vuodesta toiseen, voi tehdä nuoren elämästä elämisen arvoista. Lausteen kautta tiedämme, miten hienoa työtä sosiaalipuolella tehdään, Jalava sanoo.
Uudenkaupungin psykiatriseen yksikköön otetaan vastaan myös kiireellisiä sijoituksia. Täysin kriisissä olevan nuoren saapuminen asettaa omat haasteensa yksikössä pitkäaikaisesti asuville nuorille. Yksikön toimintavuosien aikana yksilöllinen huomioon ottaminen työn lähtökohtana on korostunut entisestään.
– Nuoren yksilöllisyyden huomioimalla olemme päässeet hyviin tuloksiin. Ohjaajilta se vaatii paljon työtä, että löytää kunkin nuoren kohdalla ne asiat, jotka auttavat. Tiiviissä työryhmässä hyödynnämme myös ohjaajien erilaisia persoonia ja vahvuuksia, Vahtera kertoo.
Työskentelyn yksi laadun mittari on mahdollisimman vähäiset sijoitusten muutospäätökset.
– Sitoudumme tähän työhön ja pidämme kiinni näistä nuorista, jotka meille tulevat. Teemme kaikkemme sen eteen, ettei lapsen tarvitse vaihtaa paikkaa, koska se on joka kerta hylkäyskokemus. Tavoitteemme on, että meiltä lähtiessä lapsi pääsee kotiin tai itsenäistyy, Vahtera sanoo.
Se työ – lämpö, välittäminen, hyväksyntä – mitä lastensuojelussa tehdään vuodesta toiseen, voi tehdä nuoren elämästä elämisen arvoista.
Juuso Jalava, nuorisopsykiatrian sairaanhoitaja & psykoterapeutti
Ennustettavuus tuo turvaa
Nuoren, ja erityisesti sijoitetun ja psyykkisiä oireita omaavan nuoren, elämä on usein melkoista vuoristorataa, jonka nousujen ja laskujen tulkitsemiseen tarvitaan tuntosarvia.
– Arjessa merkittävintä on osata tunnistaa ja tarttua niihin hetkiin, jolloin nuori on avoin keskustelulle ja valmis käsittelemään vaikeaa asiaa tai vaikka edellisenä päivänä ollutta ongelmakäyttäytymistä. Se hetki voi tulla vaikkapa kesken pleikkarin peluun, Tähtinen kertoo.
Aina kaikki nuoren kuohunta ei johdu sairaudesta tai häiriöstä, vaan se voi olla murrosiän normaaliin kehitykseen kuuluvaa. Psykiatriseen asuinyksikköön tulevien nuorten elämä on voinut ollut hyvin kaoottista ja arvaamatonta. Ennustettavuus tuo turvaa ja auttaa luottamaan aikuisiin.
– Se, että psykiatriselle poliklinikalle on varattu aika nuorelle ja sinne mennään yhdessä – oli käynti lopulta onnistunut tai ei – luo tiettyä ennustettavuutta nuoren elämään, Vahtera kuvaa.
Osa yksikköön saapuvista lapsista eivät ole koulukuntoisia.
– Lapsella on oikeus oppimiseen, ja koulu myös kuntouttaa lasta. Meidän työmme on tehdä jokaisen lapsen koulunkäynti mahdolliseksi, Vahtera sanoo.
Työskentelyyn on olemassa monia erilaisia menetelmiä ja työkaluja, ja niillä on paikkansa nuoren kuntouttamisessa. Anne Vahtera korostaa kuitenkin, että millään menetelmällä tai koulutuksella ei ole merkitystä, jos työntekijällä ei ole suhdetta lapseen.
– Kaikkein tärkeintä on vuorovaikutussuhteen syntyminen nuoreen. Se on jokaisen ohjaajan omalla vastuulla, ja siihen ei pysty perehdyttämään.
Toivottomia tapauksia ei ole
Vahteran mukaan nuorten psykiatrisessa hoidossa eri tahojen välistä yhteistyötä voitaisiin yleisesti kehittää avoimuutta lisäämällä.
– Jos eri osapuolilla olevaa tietoa lapsesta ei yhdistetä, miten lasta voidaan silloin auttaa, Vahtera kysyy.
– Nuoren mahdollisimman hyvä hoito toteutuu yhdessä. Jos nuorella on esimerkiksi pulmia koulussa, on parasta käydä keskustelua koulun suuntaan, Jalava sanoo.
Koko kolmikko on yhtä mieltä siitä, että työntekijöiden suhtautuminen nuoreen vaikuttaa hoidon onnistumiseen merkittävästi.
– Emme sano koskaan, että tämä nuori on toivoton tapaus, sillä se toivottomuuden asenne välittyisi myös nuorelle, Vahtera kertoo.
Nuorten ongelmat eivät ole syntyneet nopeasti, eikä muutoksia tapahdu viikossa tai kuukaudessakaan.
– Palkitsevimpia ovat hetket, jolloin näkee pienen edistysaskeleen, kun vaikkapa angstinen nuori tuleekin yllättäen toivottamaan hyvää yötä, Tähtinen sanoo.
