Asiakastarina: “Saimme juuri sitä apua, mitä tarvitsimme.”

Monien vuosien ajan useiden kaupunkien erilaisten sosiaalipalveluiden jälkeen Carita koki lopulta saavansa Lausteen avopalveluiden perhetyöstä 16-vuotiaalle tyttärelleen Ericalle apua, jota hän tarvitsee.

– Olen hakenut tyttärelleni apua siitä lähtien, kun hän on ollut 2,5 vuotta. 9-vuotiaana saimme Ericalle yksilöpsykoterapiaa, jossa hän kävi kahden vuoden ajan. Terapia oli hyvää, mutta Erican tunnelukot eivät täysin auenneet, ja isäsuhteen puuttuminen aiheutti hänelle kipuilua.

Perhe ehti asua Ruotsissa ja monella eri paikkakunnalla Suomessa. Lastensuojeluasiakkuus alkoi siitä, että Ericalle yritettiin järjestää isätapaamisia. Carita pyysi apua monesta eri paikasta ja tapasi paljon eri työntekijöitä. Hänestä tuntui, että heitä ei oikeasti kuunneltu eikä perheen tarpeita osattu tunnistaa missään.

– Kokeilimme Ericalle mieskaveria, mutta se ei toiminut, koska miehellä ei ollut kokemusta teini-ikäisten tyttöjen kanssa työskentelystä, eikä yhteyttä löytynyt.

Usein myös sosiaalipalveluiden työntekijöiden vaihtuvuus aiheutti sen, että perheen piti selittää tilanteensa aina uudelle työntekijälle. Avuksi tarjottiin huostaanottoa, kun oli vaikeuksia pärjätä haastavan lapsen kanssa.

Pysäyttävä sijoitus 

Lopulta monet tapahtumat johtivat kiireellisen sijoitukseen. Sijoituksen taustalla oli Erican oireilu liittyen kaverisuhteisiin koulussa, omaehtoisuuteen kotona ja haasteisiin puhua vaikeista asioista.
Erica halusi itse pois kaikesta miettimään elämäntilannettaan ja eroon kavereista, jotka olivat huonoa seuraa. Päätös kiireellisestä sijoituksesta johti tytön muuttoon Lausteen Harjulan yksikköön.
– Lauste osoittautui kaikella tapaa hyväksi. Kävin vähintään joka toinen päivä katsomassa Ericaa. Harjulaan sai aina mennä, kun vain ilmoitin tulostani. Henkilökunta oli aina valmiina kuuntelemaan.
Kouluasiat järjestyivät Lausteen omassa Satulavuoren koulussa, vaikka Erica oli opiskellut 6:n viikon jaksoissa koko yläkoulunsa ajan, ja Lausteella oli eri systeemi ja kirjat.

Carita on erityisen tyytyväinen siihen, että yhteyden työntekijöihin sai nopeasti, ja, että hänen toivettaan työntekijöiden pysyvyydestä kunnioitettiin.
Jo Harjulassa perhe sai omaksi perhetyöntekijäkseen Helen Lempisen. 1,5 kuukauden mittaisen kiireellisen sijoituksen jälkeen vältyttiin huostaanotolta, koska tarpeellinen apu perheelle pystyttiin tarjoamaan avopalveluna heidän kotiinsa.
– Työskentely Helenin kanssa lähti aivan loistavasti käyntiin. Ensimmäistä kertaa saimme juuri sitä apua, mitä tarvitsimme.
– Ajoitus oli oikea. Te olitte myös valmiita ottamaan apua vastaan, Lausten perhetyöntekijä Helen Lempinen sanoo.

Aikaa kuunteluun

Työskentely perheen kotona alkoi tutustumisella, ja luottamuksen rakentamisella, jotta myös vaikeista asioista pystyttiin yhdessä keskustelemaan.
– Jos Erican oli vaikea puhua, sanoin, että joka kerralla ei ole pakko puhua mitään. Pyrimme etenemään perheelle soveltuvaan tahtiin, Helen kertoo.
Yhdessä perheen kanssa tehtiin sukupuu, johon merkattiin, ketä kaikkia Erican elämään on kuulunut. Sukupuu toimi työkaluna perheen ihmissuhteiden läpikäymiseen.
Caritan mielestä heidän perheensä hyötyi eniten keskustelemisesta. Ketään ei syytelty, eikä vaadittu päätä vadille tekemisistään virheistä.

Tärkeintä oli se, että Ericaa kuunneltiin, ja hänelle annettiin aikaa vastata eikä hänelle laitettu sanoja suuhun.

Carita, 16-vuotiaan Erican äiti

– Puhuimme, pohdimme ja etsimme ratkaisuja. Tärkeintä kuitenkin oli se, että Ericaa kuunneltiin, ja hänelle annettiin aikaa vastata eikä hänelle laitettu sanoja suuhun.
– Vaikka tapaamisiin liittyi paljon tunteita, Erica osallistui aina ja oli valmis työskentelyyn. Äiti oli myös aina mahtavana tukena ja näytti omalla esimerkillään miten kaikista asioista voi puhua, Helen kertoo.
Carita kaipasi erityisesti työkaluja Erican tunnepuolen jumiutumiin, jotta tyttö voi oppia ymmärtämään asioita ja tilanteita.
– Pitää tehdä työtä pitkään, että tunnelukot avautuvat, mutta olemme menneet hurjasti eteenpäin.
Pääasiallisesti perhettä tavattiin heidän kotonaan, mutta joskus tapaamisia järjestettiin myös Lausteella äidin toiveesta, koska se oli helpompi työkuvioiden vuoksi.
Helen ja hänen työparinaan toimiva toinen perhetyöntekijä tapasivat perhettä alkuun kaksi kertaa viikossa kolmen kuukauden ajan. Loppua kohti käyntejä harvennettiin.
– Mietimme työskentelyn päättämistä kesään, mutta päätimme jatkaa vielä syksyn, jolloin Ericalla oli edessään iso muutos: ammattikoulun aloitus, Helen kertoo.

Takaisin omaksi itsekseen

Perheen äiti Carita sanoo, että aikaisemmin heille tarjotut palvelut, kuten koulukuljetus, olivat täsmäapua, mutta tärkein tuki jäi kuitenkin saamatta.
– Emme tarvinneet niinkään käytännön apua, vaan työkaluja siihen, miten Erica asioita käsittelee mielessään. Lausteen perhetyön jälkeen minusta tuntuu, että olemme vahvistuneet perheenä vielä enemmän, ja myös Erica on oppinut ymmärtämään, ettei ole mitään asiaa, mitä ei voisi selvittää.

Lausteen ansiosta olen saanut oman Ericani takaisin. Hän on palannut takaisin omaksi itsekseen.

Carita, 16-vuotiaan Erican äiti

Lausteen avopalveluiden osaamista hän kiittää siitä, että henkilökunta osaa kaivautua juuri niihin asioihin, joissa perhe tarvitsee oikeasti apua.
– Helenin tekemä arvio vanhemmuudestani oli hienoa luettavaa, kun siinä oli tunnistettu kaikki ne haasteet, mitä meillä on ollut, ja joista olen yrittänyt kaikki nämä vuodet selvitä.
Carita on kiitollinen, että he saivat apua kaoottiseen tilanteeseensa.
– Lausteen ansiosta olen saanut oman Ericani takaisin. Hän on palannut takaisin omaksi itsekseen.

Tyttären nimi on vaihdettu.


Lausteen avopalvelut perheille

  • Avopalveluissa tehdään perhetyötä, perhetyötä intensiivisempää perhekuntoutusta, perheiden arviointia, vanhemmuuden arviointia, pari- ja perheterapiaa.
  • Avopalveluihin liittyvät tiiviisti myös lasta tukevat palvelut: ammatillinen tukihenkilötoiminta ja ja jälkihuollon ohjaus.
  • Lausteen monet eri alan osaajat ja moniammatillinen työskentelytapa takaavat resurssit nopeaan ja erityisosaamistakin vaativaan apuun.
  • Avopalveluiden ammattitaidon ydin on perheen kuuntelu. Työntekijä on perhettä varten.
  • Lähtökohtana on avun joustavuus ja oikea-aikaisuus, jolloin perhe saa apua juuri silloin kun tarvitsee. Perhe voi määritellä sopivan ajan tapaamiselle. Se voi olla myös iltaisin ja viikonloppuisin.
  • Perhettä pystytään auttamaan hyvin intensiivisesti tarvittaessa joka päivä vaikkapa 6 tuntia kerrallaan.
  • Sosiaalityöntekijä on avopalveluiden tiivis yhteistyökumppani, jonka kanssa arvioidaan perheen tuentarvetta.
  • Avopalveluyksikössä työskentelee 10 henkeä, ja perheitä palvellaan koko Varsinais-Suomen alueella.

Lue myös nämä

Satulavuoren koulu tukee lasten kuntoutumista: turvallisuuden tunne on paras tae oppimiselle

Satulavuoren oppilaiden kouluhistoria on usein rikkonainen ja koulussa käyminen on ollut satunnaista. Monen oppilaan osalta kunnan perusopetuksessa on kokeiltu kaikki tuen portaat ja koulunkäynnin vaihtoehdot. Satulavuoren koulussa halutaan auttaa oppilaita rakentamaan myönteistä käsitystä itsestään oppijoina. Tänä syksynä on iloittu siitä, että lähes kaikki lapset ovat käyneet säännöllisesti koulussa. Satulavuoren koulu tarjoaa opetusta Perhekuntoutuskeskus Lausteelle sijoitetuille

Päivärinteessä yhdistyvät laitoshoito, koulunkäynti ja perhetyö

Tilanteessa, jossa lapsella on vakavia haasteita koulunkäynnissä, tarvitaan vaikuttavia tekoja. Uusi lastensuojelun palvelumme tuo yhteen tarvittavat tukitoimet ja verkostot. Tavoitteena on lapsen tilanteen parantuminen ilman huostaanottoa ja pitkäaikaista kodin ulkopuolelle tapahtuvaa sijoitusta. Päivärinteen toiminnan keskiössä on koko perheen kuntouttaminen. Perhekuntoutuskeskus Lauste on käynnistänyt uuden lastensuojelun toimintamallin, joka yhdistää sijaishuollon, koulupalvelut ja kotiin vietävän perhetyön. Ensimmäiset

Kun lapsi ei käy koulua, usein koko perhe tarvitsee tukea

Koulupoissaolojen taustalla voi olla monenlaisia syitä, joihin niihin puuttuminen vaatii usein perhekeskeistä tukea ja moniammatillista yhteistyötä. Kouluakäymättömyys ei ole uusi ilmiö, mutta aihe on noussut Suomessa lähivuosien aikana vahvemmin julkiseen keskusteluun, seurantaan ja tutkittavaksi. Vuodesta 2001 erityisluokanopettajana työskennellyt Tiina Laurén-Knuutila on törmännyt kouluakäymättömyyteen uransa eri vaiheissa. Erityisesti se alkoi häntä mietityttää nykyisessä työpaikassaan Turun Kiinamyllyn