Älä pihtaa positiivisessa palautteessa!” on professori Jari Hakasen selväsanainen ilmaisu. Hakanen on vuosia tutkinut palautteenantoa ja työn imua sekä luennoinut aiheesta. (Hakanen 2011.) Hakasen mukaan jaamme hyvää säästöliekillä ja pihtaamme palautteenannossa, jonka vipuvarsi voi olla suunnaton. Oikealla hetkellä kohdistettu hyväksyvä katse, päännyökäytys ja peukutus lähtevät hyvän havaitsemisesta. Nämä pienet eleet jäävät valitettavan vähälle käytölle, vaikka ne sisältävät valtavan potentiaalin vaikuttaa positiivisesti siihen henkilöön, johon ne kohdistetaan.
Ihmismieli on katastrofoiva. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on taipumus kohdistaa huomiomme toimimattomuuksiin, vikoihin ja mokiin, ja lähteä liikkeelle korjauskeskeisesti. Etenkin organisaatioissa, joiden asiakaskunnalla on erityisen tuen tarpeita, korjaamiskulttuuri on vahva. Haluamme auttaa ja kohdistaa apumme siihen kohtaan, joka oppilaalla, potilaalla tai asiakkaalla on jollain tapaa vaivainen. Emme kuitenkaan pääse parhaisiin tuloksiin vain yrittämällä hioa heikkouksia pois.
Vahvuudet ja niille rakentaminen keskiöön
Mielen hyvinvoinnin yhteydet oppimiseen, ihmissuhteisiin, fyysiseen terveyteen ja laajasti ottaen elämässä menestymiseen ovat ilmeiset. Kenenkään mieli ei voi kuitenkaan voida hyvin, jos panostamme koko ajan eniten asiaan, jonka taidamme heikoiten. Ajatelkaamme vaikkapa lukemisen vaikeudesta kärsivää oppilasta, johon kohdistamme hyvää tarkoittavia toimenpiteitä päivä toisensa perään. Harjoitutamme, peluutamme, luetutamme yhdessä muiden kanssa, hankimme erilaisia apuvälineitä: palikoita, rytmilaudan, kenties vielä lukukoiran ja lukuvaarin. Pahimmassa tapauksessa nappaamme aikaa oppiaineista, jotka oppilas taitaa parhaiten: ”Ei Jepen tarvitse mennä liikuntatunneille, koska hän on jo niin hyvä urheilija ja viettää kaiken vapaa-aikansa pallon kanssa. Hän voi pelata tavupeliä liikunnan aikana”.
Kuulostaa hurjalta ja sitä se onkin. Kuitenkin tätä edelleen tapahtuu. Varmaa on, että Jeppe jossain vaiheessa hyytyy. Harjoittelumotivaatio laskee eikä tuloksia tule. Onnistuneet koulukokemuksetkin jäävät kenties saamatta, koska oppiaineet, joissa Jeppe voisi kukoistaa on nekin valjastettu lukiopetukseen. Itsetunnon ja kouluinnon lasku ovat prosesseja, joita on vaikea saada uuteen nousuun (esim. Tuominen-Soini 2012).
Kenenkään mieli ei voi kuitenkaan voida hyvin, jos panostamme koko ajan eniten asiaan, jonka taidamme heikoiten.
Tietoinen hyvän huomaaminen ja huomion kohdistaminen jo toimiviin seikkoihin vaatii ajattelun muutosta. Muutoksen ytimessä on laajemman osaamiskirjon tunnistaminen ja sen hyväksyminen, ettei kaikkien todellakaan tarvitse tai pidä osata samoja asioita. Asian- ja oppilaantuntemusta sekä rohkeutta vaaditaan sellaisten henkilökohtaisten oppimissuunnitelmien laatimiseen, joissa vahvuudet ja niille rakentaminen ovat keskiössä. (Uusitalo-Malmivaara 2016.)
Ongelmissa autetaan, mutta kaikkea energiaa ei käytetä vain niiden korjaamiseen. Riittää, että Jepen lukutaito on kohtuullinen, koska hänen vahvuutensa on jalkapallo. Vaikkei futis Jeppeä koskaan elättäisikään, kentällä tapahtuneiden onnistumisten kautta saadut kokemukset omasta pätevyydestä kannattelevat häntä, valitsipa hän minkä tahansa elämänuran. Ne Jepet, joilla ei näytä olevan jalka- tai muutakaan palloa, jota osaisivat menestyksellä viedä eteenpäin, tarvitsevat apua vahvuuksiensa löytämiseen, eivät osaamattomuutensa toistuvaa osoittamista.
Sanoita vahvuudet ja kannusta
Olemme usean vuoden ajan kehittäneet positiiviseen kasvatuksen alaan kuuluvaa vahvuuspedagogiikkaa (Uusitalo-Malmivaara 2014 ja Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016; 2017). Vahvuuspedagogiikka tarkoittaa tietoista keskittymistä siihen, mikä kussakin oppijassa on toimivaa ja hyvää. Vahvuuspedagogiikassa mitataan ja nimetään seikkoja, jotka tuottavat onnistumisia ja parhaan mahdollisen version jokaisesta ihmisestä. Vahvuuksien käyttö on yhteydessä kasvaneeseen hyvinvointiin ja itseluottamukseen, sosiaalisten taitojen lisääntymiseen, toisten hyväksymiseen, oppimisen ilon kasvamiseen sekä parantuneisiin oppimistuloksiin (viacharacter.org).
Kaisa Vuorinen on omassa väitöskirjatutkimuksessaan kehittänyt interventioita ja konkreettisia työkaluja vahvuuksien bongaamiseen (Vuorinen, Erikivi & Uusitalo-Malmivaara, lähetetty arvioitavaksi; Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2017). Näistä mainittakoon vahvuuslasit, joiden läpi voi katsoa uudella tavalla sekä itseä että kavereita. Kyseessä ovat pahviset rillinsangat, jotka päässä katsetta terävöitetään kohti jokaisen parhaita puolia. Toinen innovaatio on #kehukehys, fyysinen raami, jonka sisällä positiivista palautetta opitaan antamaan ja saamaan (ks. https://positiivinencv.fi).
Vahvuuspedagogiikassa mitataan ja nimetään seikkoja, jotka tuottavat onnistumisia ja parhaan mahdollisen version jokaisesta ihmisestä.
Palkitsevaa on myös piirtää jokaiselle oppilaalle oma vahvuuskartta. Hyvä lähtökohta on aloittaa lapsen tai nuoren luonteen vahvuuksista, muokkautuvista taidoista, joita meillä kaikilla on. Vahvuuksia voidaan diagnosoida käyttämällä suomentamaamme valmista mittaria (ks. viacharacter.org) tai havainnoimalla lasta eri tilanteissa. Oleellista on oppia vahvuuksien sanoittaminen ja kannustavan palautteen antaminen silloin, kun havaitsemme vahvuuden käyttöä.
Esimerkiksi kun huomaamme lapsen suhtautuvan uuteen tehtävään energisesti tai syttyvän helposti leikkiin, voimme sanoa hänessä olevan innokkuuden vahvuutta. Tai kun näemme lapsen hassuttelevan ja näkevän asioissa koomisia puolia, voimme todeta hänen olevan huumorintajuinen tyyppi. Tärkeää on sanoa tämä ääneen ja kehua lasta – antaa siis pihtaamatta positiivista palautetta. Vahvuuskarttaan voimme merkitä lapsen kohdalle kyseiset vahvuudet ja kertoa, miten hän niitä on käyttänyt sekä suunnitella yhdessä hänen kanssaan, miten hän tietoisesti voisi hyödyntää niitä yhä paremmin.
Taidot kertovat enemmän kuin numerot
Aivojemme taipuvaisuus negatiivisten asioiden havaitsemiseen ja niissä märehtimiseen johtaa siihen, että paraskin palaute voi unohtua. Kannustaviin sanoihin ja onnistumisiin kannattaa pysähtyä, sillä ne ansaitsevat tulla tallennetuiksi. Tätä tarkoitusta varten olemme kehittäneet Positiivisen CV:n (PCV), laaja-alaisten taitojen ansioluettelon (https:// positiivinencv.fi). PCV on paperinen tai digitaalinen alusta, johon kustakin oppijasta kirjataan onnistumisia eri elämänaloilta, niin koulutyöstä, kotoa, harrastuksista, kuin kavereiden kanssa toimimisestakin. Tärkeää on myös itse tallentaa itsestään myönteisiä havaintoja.
Meistä on paljon enemmäksi kuin arvaammekaan, ja osaamisen päälle rakentaminen on aina hedelmällisempää kuin puutteiden paikkailu.
PCV:hen kirjatut näytöt ydinvahvuuksista, kuten esimerkkimme tapauksessa innokkuudesta ja huumorintajusta, muodostavat lapsen lähivahvuuksien vyöhykkeen. Tämän ympärille muodostuu kasvun vyöhyke – niiden vahvuuksien alue, joita vielä harjoitellaan. Kasvun asenne kantaa läpi PCV-filosofian. Meistä on paljon enemmäksi kuin arvaammekaan, ja osaamisen päälle rakentaminen on aina hedelmällisempää kuin puutteiden paikkailu. PCV voitti jaetun ensimmäisen palkinnon Sitran Ratkaisu100-kisassa, jonka teemana oli piilevän osaamisen esiin nostaminen.
Kehitämme PCV:tä parhaillaan pedagogiseksi työkaluksi, jonka avulla Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus 2014) mainitsemat laaja-alaiset oppimisen taidot tulisivat kirjatuiksi ja lasta hyödyttäen arvioiduiksi jo varhaiskasvatuksessa, jatkuen aina peruskoulun loppuun asti. Päämääränämme on, ettei kukaan yhdeksännen luokan jälkeen maailmalle lähtevä nuori pitäisi kädessään vain yhtä paperia, perinteistä päättötodistusta nelosesta kymppiin, vaan kaikki tulisivat arvioiduiksi laaja-alaisissa, oppiainerajat ylittävässä osaamisessa, taidoissa ja taipumuksissa, jotka keskeisesti vaikuttavat opintojen ja ammatinvalintaan sekä oman paikan löytämiseen. Jepen jalkapallotaidot kertovat hänestä paljon enemmän kuin liikunnan numero.
Artikkelin kirjoittaja: Lotta Uusitalo-Malmivaara
Koulutus: Filosofian tohtori, erityispedagogiikan dosentti
Työ: Yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Lähteet
Hakanen, J. 2011. Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos. Opetushallitus. 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.
Tuominen-Soini, H. 2012. Student motivation and and well-being. Achievement Goal Orientation Profiles, Temporary Stability, and Academic and Socio-Emotional Out-comes. University of Helsinki, Studies of Educational Sciences 245. Helsinki: Unigrafia.
Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K. 2016. Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. Jyväskylä: PS-kustannus.
Uusitalo-Malmivaara, L. 2016. Erityisyys ja tulevaisuuden opettajuus. Teoksessa Cantell, H. & Kallioniemi, A. (toim.), Kansankynttilä keinulaudalla. Jyväskylä: PS-kustannus.
Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K. 2017. Vahvuusvariksen bongausopas. Jyväskylä: PS-kustannus.
Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) 2014. Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus.
Vuorinen, K., Erikivi, A. & UusitaloMalmivaara, L. 2017. A character strength intervention in 11 inclusive Finnish classrooms to promote social participation of students with special educational needs (SEN). Lähetetty arvioitavaksi.
