Lastensuojelun uusi avainsana on vaikuttavuus. Asiantuntijat tietävät, että sen saavuttaminen edellyttää muutoksia niin järjestelmän rakenteissa, osaamisessa kuin ajattelutavassakin.
Lastensuojelu on murroksen keskellä. Alan julkinen kuva on edelleen vahvasti ongelmakeskeinen, vaikka lainsäädäntöä uudistetaan ja uusia toimintamalleja kehitetään.
– Lastensuojelu on lähes kirosana, ja onnistumisen tarinat puuttuvat julkisesta keskustelusta lähes täysin, toteaa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sosiaalityön johtaja Soile Merilä.
Perhekuntoutuskeskus Lausteen johtaja Jussi Ketonen tunnistaa Merilän kuvaaman tilanteen.
– Sitä ei yhtään helpota sekään, että lastensuojelun lapsia kuvataan lehtien sivuilla hyvin kielteiseen sävyyn, hän lisää.
Negatiivisesta ilmapiiristä huolimatta lastensuojelu Suomessa kulkee eteenpäin. Lastensuojelulain ensimmäisen vaiheen muutokset astuvat voimaan lokakuussa 2026, ja uudistuksen toista vaihetta käsitellään eduskunnassa saman vuoden syksyllä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessorin Taina Laajasalon mukaan myös alan tutkimuksen kehitys näyttää lupaavalta.
– Sanoisin, että elämme sen suhteen auringonnousun aikaa, hän sanoo.
Vaikuttavuuden mittarit ovat hajanaisia
Tällä hetkellä hyvinvointialueiden lastensuojelupalvelujen hankinnoissa painottuvat pitkälti kustannukset. Yhä enemmän keskustellaan kuitenkin siitä, että palveluja pitäisi arvioida ja hankkia niiden vaikuttavuuden perusteella. Asiantuntijoiden mukaan suurin haaste on, ettei vaikuttavuudelle ole yhteistä määritelmää.
– Meillä pitäisi olla jotkin kansalliset raamit sille, miten vaikuttavuutta mitataan ja mitä sillä ylipäätään tarkoitetaan, Merilä sanoo.
Sekä Merilän, Ketosen että Laajasalon mukaan yhteinen käsitys vaikuttavuudesta on edellytys sille, että palveluja voidaan tulevaisuudessa arvioida nykyistä johdonmukaisemmin ja kehittää tutkimusnäyttöön perustuen. Laajasalon mukaan erityisesti kustannusvaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkimusta.
– Olemme menossa parempaan suuntaan, mutta työtä on jatkettava, hän toteaa.
Palvelujärjestelmä on rakennettu väärästä suunnasta
Asiantuntijat kuvaavat lastensuojelujärjestelmää pirstaleiseksi. Ketosen mukaan haastavaa on, että järjestelmä rakentuu lukuisista erillisistä palveluista, vaikka lasten ja perheiden tarpeet ovat yksilöllisiä ja muuttuvat ajan myötä.
– Jos lähtisimme rakentamaan järjestelmää vaikuttavuustavoitteiden kautta, en usko, että olisimme lainkaan tällaisessa pirstaleisessa ja hyvin kapeasti rajatussa tuotantolähtöisessä järjestämisen tavassa, hän huomauttaa.
Ketosen mukaan nykyisessä järjestelmässä yhden lapsen ja perheen ympärillä voi toimia jopa kymmeniä ammattilaisia ilman, että kokonaisvastuu on kenellekään selkeä.
– Kun ammattilaiset tietävät, kuka vastaa mistäkin, ja toiminta on hyvin organisoitu kokonaisuus, on myös lapsen ja perheen helpompi ymmärtää, keneltä apua saa, ja siten osallistua aktiivisesti omien asioiden edistämiseen. Tähän pyrkimällä voisimme tehdä paljon vaikuttavuuden parantamiseksi.
Ketosen mielestä järjestelmä kaipaa perusteellista uudistusta, jota ei ratkaista pelkästään lainsäädännöllä.
– Se vaatii uudenlaista yhteistyötä ja innovatiivista kehittämistä riippumatta siitä, toimitaanko järjestöissä, yksityisellä vai julkisella sektorilla.
Vaikuttavuus edellyttää vahvaa koulutusta
Merilä näkee, että lastensuojelun uudistuminen edellyttää myös uudenlaista osaamista. Hänen mielestään sosiaalityöntekijöiden koulutusta pitäisi kehittää vielä käytännönläheisemmäksi ja vahvistaa tutkimustiedon hyödyntämistä työssä.
– Sosiaalityöntekijöiden koulutus ei ole mielestäni riittävä, ja myös yliopistokohtaisia eroja on jonkin verran, Merilä sanoo.
Merilä pitää ongelmallisena, että vaativaan lastensuojelutyöhön voi siirtyä hyvin vähäisellä kokemuksella, vaikka työ edellyttää vahvaa ammatillista osaamista ja erikoistumista.
– Sitä voisi vähän verrata erikoislääkäritoimintaan. Ei kukaan mene tekemään vaativaa sydänleikkausta juuri valmistuneena lääkärinä, ja erikoistumisen jälkeenkin on riittävää tukea ja ohjausta saatavilla. Lastensuojelunkin pitäisi olla tietynlainen kruununjalokivi.
Tutkimus tuo valonpilkahduksia
Laajasalo kertoo, että tutkimuksessa on alettu tarkastella yhä enemmän sitä, millainen ammatillinen osaaminen näkyy parempina tuloksina lasten ja perheiden tilanteissa. Tutkimuksissa arvioidaan esimerkiksi vuorovaikutusta, arviointiosaamista ja motivoivan haastattelun kaltaisten menetelmien vaikutuksia.
– Jos ymmärretään paremmin näiden ydintaitojen merkitys, voidaan vaikuttaa myös koulutusten sisältöihin ja sitä kautta lisätä vaikuttavuutta, Laajasalo sanoo.
Laajasalon mukaan juuri tutkimuksen kehitys antaa syytä optimismiin. Lastensuojelua koskevien tutkimusten määrä on kasvanut, uusia tutkimushankkeita on käynnistynyt, ja tutkimusta on vauhdittanut myös sosiaalityön valtion tutkimusrahoitus.
Kehityksestä huolimatta tutkimuksessa on edelleen aukkoja. Erityisesti avohuollon palveluiden vaikuttavuudesta tiedetään vielä huomattavasti vähemmän kuin sijaishuollosta. Lisäksi lasten ja nuorten omia kokemuksia tarvitaan nykyistä enemmän tutkimuksen tueksi.
– Tietopohja vahvistuu, mutta läikittäisesti. Lähivuosina etenkin sosiaalihuollon seurantarekisteri tulee edistämään vaikuttavuuden kokonaiskuvan rakentamista, Laajasalo kertoo.
Avaimena on varhainen tuki
Asiantuntijat painottavat, että vaikuttavuus ja ratkaisevat tulokset syntyvät usein jo paljon ennen kuin lapsi päätyy lastensuojelun asiakkaaksi.
– Pitäisi pystyä tunnistamaan vanhemmuuden riskitekijöitä nykyistä aiemmin ilman leimaamista. Esimerkiksi jo raskausaikana voitaisiin löytää tuen tarpeita ja vaikuttaa niihin ajoissa, Merilä pohtii.
Ketonen toteaa, että varhainen tuki on tärkeää myös siksi, että perheiden on yleensä helpompaa ottaa apua vastaan ennen tilanteen kärjistymistä ja muuttumista erityisen vaikeaksi. Ongelmien kasautuessa ja lastensuojeluprosessin edetessä mukaan tulee enemmän viranomaisvaltaa ja kontrollia, jolloin avun vastaanottamisen kynnys nousee.
– Monella tapaa olisi järkevämpää siirtää painopistettä nykyistä enemmän varhaiseen tukeen, Ketonen sanoo.
Suurin potentiaali on asennemuutoksessa
Lastensuojelun kehittyminen vaatii siis asiantuntijoiden mukaan nykyistä selkeämpää kansallista ohjausta, yhteisiä tavoitteita, tutkimukseen perustuvaa kehittämistä ja vahvaa ammatillista osaamista. Ennen kaikkea uudistuminen vaatii myös ajattelutavan ja asenteen muutosta: palveluja on tarkasteltava lasten ja perheiden tarpeista käsin, ja lastensuojelusta käytävän keskustelun on siirryttävä ongelmien korostamisesta ratkaisujen rakentamiseen.
– Asennemuutoksella voidaan saada jo tosi paljon hyötyä, Merilä toteaa.
Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että vaikuttavamman lastensuojelun rakentaminen alkaa yhteisestä suunnasta.
– Kaikki me, jotka olemme järjestelmän kanssa tekemisissä, rakennamme sitä omalla työllämme. Se ratkaisee lopulta sen arvon, jonka saamme lapsille ja perheille aikaan, Ketonen sanoo.
Miksi lastensuojelun vaikuttavuudesta puhutaan?
• Lastensuojelupalvelujen hankinnoissa ovat jo pitkään painottuneet kustannukset. Tulevaisuudessa palveluja halutaan arvioida nykyistä enemmän niiden vaikuttavuuden perusteella.
• Vaikuttavuuden käyttäminen hankintojen perusteena on vielä vaikeaa, sillä Suomessa ei ole vaikuttavuudelle yhteisiä kansallisia mittareita eikä selkeää määritelmää. Lastensuojelua koskeva tutkimustieto lisääntyy, mutta vaikuttavuudesta tiedetään edelleen puutteellisesti.
• Perhekuntoutuskeskus Lauste on tilannut selvityksen, jossa arvioidaan, millaisia kustannusvaikutuksia sijaishuollon uudenlaisella järjestämisellä voisi olla. Esimerkkinä on Lausteen Päivärinteen yksikkö, jossa sijoitetut lapset viettävät tuetusti mahdollisimman paljon aikaa kotona. Selvitys julkaistaan syksyllä 2026.
