Sijaisvanhemman rooli lastensuojelussa on tarjota turvallinen, vakaa ja huolehtiva kotiympäristö sijoitetulle lapselle. Sijaisvanhemmat toimivat osana laajempaa lastensuojelun perhehoidon järjestelmää, jossa he vastaavat lapsen päivittäisestä hoidosta, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Tehtävä on sekä palkitseva että haastava, sillä sijaisvanhemmat tukevat lasta, joka on usein kokenut vaikeita elämäntilanteita, samalla kun he tekevät yhteistyötä viranomaisten ja lapsen oman perheen kanssa.
Mitä sijaisvanhemmuus tarkoittaa lastensuojelussa?
Sijaisvanhemmuus tarkoittaa lastensuojelussa perhehoitoa, jossa sijoitettu lapsi asuu sijaisperheessä, kun hän ei voi asua omassa kodissaan. Sijaisvanhemmat ovat henkilöitä, jotka tarjoavat kodin ja huolenpitoa lapselle, joka on otettu huostaan tai sijoitettu muusta syystä kodin ulkopuolelle. Suomen lastensuojelulain mukaan perhehoito on ensisijainen sijaishuollon muoto laitoshoitoon verrattuna.
Lastensuojelun perhehoidossa sijaisvanhemmilla on juridinen asema perhehoitajina. He solmivat toimeksiantosopimuksen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, mikä määrittelee heidän oikeutensa, velvollisuutensa ja tukimuotonsa. Sijaisvanhemmat eivät kuitenkaan saa juridista huoltajuutta lapseen, vaan vastuu lapsen asioista säilyy sosiaalityöntekijällä ja osittain lapsen omilla vanhemmilla.
Sijaisvanhempien perustehtävä on tarjota lapselle tavallista perhe-elämää, turvallinen kasvuympäristö ja pysyviä ihmissuhteita. He tukevat lapsen kehitystä, identiteettiä ja ylläpitävät yhteyttä lapsen omaan perheeseen. Perhehoito voi olla lyhytaikaista kriisitilanteissa tai pitkäaikaista, joskus jopa aikuisuuteen asti jatkuvaa.
Mitkä ovat sijaisvanhemman tärkeimmät tehtävät ja vastuut?
Sijaisvanhemman tärkeimmät tehtävät keskittyvät lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja turvallisen arjen luomiseen. Ensisijaisesti sijaisvanhempi vastaa lapsen päivittäisestä hoidosta, huolenpidosta, kasvatuksesta ja rajojen asettamisesta. Lapsen perustarpeiden täyttäminen ja normaalin arkirytmin ylläpitäminen luovat pohjan lapsen turvallisuuden tunteelle.
Tunnetason tuen tarjoaminen on erityisen merkittävää, sillä sijoitetut lapset ovat usein kokeneet traumaattisia tapahtumia. Sijaisvanhemman tehtävänä on auttaa lasta käsittelemään tunteitaan, rakentamaan luottamusta ja kehittämään myönteistä minäkuvaa. Tämä vaatii kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja johdonmukaisuutta.
Yhteistyö eri tahojen kanssa on olennainen osa sijaisvanhemman roolia:
- Säännöllinen yhteydenpito sosiaalityöntekijöiden kanssa
- Lapsen asiakassuunnitelman noudattaminen ja siihen osallistuminen
- Yhteistyö lapsen oman perheen kanssa
- Tarvittaessa yhteydenpito terveydenhuollon, koulun ja muiden palveluiden kanssa
Sijaisvanhemman tehtävä on myös tukea lapsen suhdetta omaan perheeseensä. Tämä tarkoittaa myönteisen kuvan ylläpitämistä lapsen vanhemmista, tapaamisten järjestämistä ja lapsen elämäntarinan rakentamista yhdessä lapsen kanssa. Onnistunut yhteistyö lapsen oman perheen kanssa edistää merkittävästi lapsen hyvinvointia.
Miten sijaisvanhemmaksi voi hakeutua?
Sijaisvanhemmaksi hakeutuminen alkaa ottamalla yhteyttä oman kunnan lastensuojeluun tai alueelliseen perhehoitoyksikköön. Prosessi etenee yleensä alkutapaamisesta ennakkovalmennukseen, jonka jälkeen tehdään arviointi perheen soveltuvuudesta. PRIDE-valmennus on Suomessa yleisimmin käytetty sijaisvanhempien ennakkovalmennus, joka on pakollinen kaikille sijaisvanhemmiksi aikoville.
PRIDE-valmennuksen keskeiset vaiheet ovat:
- Ryhmätapaamiset (7-8 kertaa), joissa käsitellään sijaisvanhemmuuden eri puolia
- Kotitehtävät ja henkilökohtaiset tapaamiset kouluttajien kanssa
- Valmiuksien arviointi sijaisvanhemmuuden eri osa-alueilla
- Yhteinen loppuarviointi soveltuvuudesta sijaisvanhemmaksi
Valmennuksen aikana perheet saavat tietoa sijaisvanhemmuuden haasteista ja palkitsevista puolista sekä pohtivat omia valmiuksiaan toimia sijaisvanhempina. Valmennuksen jälkeen perhe voi halutessaan jättää hakemuksen sijaisvanhemmaksi, minkä jälkeen alkaa sopivan lapsen odottaminen.
Sijaisvanhemmaksi voi hakeutua lähes kuka tahansa, jolla on halua ja kykyä huolehtia lapsesta. Sijaisvanhemmaksi sopiva voi olla naimisissa, avoliitossa tai yksin elävä henkilö. Ikä, perhetilanne tai seksuaalinen suuntautuminen eivät ole esteitä, vaan tärkeintä on kyky tarjota turvallinen ja vakaa koti lapselle.
Millaista tukea sijaisvanhemmat saavat tehtävässään?
Sijaisvanhemmat saavat monipuolista tukea vaativaan tehtäväänsä. Taloudellinen tuki koostuu hoitopalkkiosta ja kulukorvauksesta, joiden suuruus määräytyy lapsen hoidon vaativuuden ja paikallisten käytäntöjen mukaan. Taloudellisen tuen tarkoitus on mahdollistaa lapsesta huolehtiminen ilman kohtuutonta taloudellista rasitetta perheelle.
Ammatillinen tuki on keskeinen osa sijaisvanhemmuutta. Tähän kuuluu:
- Säännölliset tapaamiset vastuusosiaalityöntekijän kanssa
- Työnohjaus yksilöllisesti tai ryhmässä
- Täydennyskoulutukset ja jatkokurssit
- Konsultaatioapu haastavissa tilanteissa
Vertaistuki on monille sijaisvanhemmille korvaamattoman arvokasta. Vertaisryhmät, mentorointi ja sijaisvanhempien tapaamiset tarjoavat mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja saada ymmärrystä muilta samassa tilanteessa olevilta. Perhehoitoliitto ja paikalliset järjestöt järjestävät vertaistukitoimintaa ympäri Suomea.
Sijaisvanhemmilla on myös oikeus vapaapäiviin, joiden aikana lapsen hoito järjestetään muulla tavoin. Tämä tukimuoto on tärkeä sijaisvanhempien jaksamisen kannalta. Meillä Perhekuntoutuskeskus Lausteella tuemme sijaisvanhempia heidän arvokkaassa työssään tarjoamalla monipuolista asiantuntija-apua ja koulutusmahdollisuuksia.
Miten sijaisvanhemmuus eroaa adoptiosta tai muista lastensuojelun muodoista?
Sijaisvanhemmuus eroaa adoptiosta ja muista lastensuojelun muodoista useilla merkittävillä tavoilla. Keskeisin ero adoptioon on juridinen: sijaisvanhemmuudessa lapsen huoltajuus ei siirry sijaisvanhemmille, kun taas adoptiossa lapsesta tulee juridisesti adoptiovanhempiensa lapsi. Sijaisvanhemmuus on lähtökohtaisesti määräaikaista, vaikka se voi jatkua pitkäänkin, kun taas adoptio on pysyvä ratkaisu.
Erot sijaishuollon muotojen välillä:
| Sijaishuollon muoto | Keskeiset piirteet | Soveltuvuus |
|---|---|---|
| Perhehoito | Kodinomainen ympäristö, pysyvät ihmissuhteet, yksilöllinen hoito | Ensisijainen vaihtoehto useimmille lapsille, erityisesti pienille |
| Laitoshoito | Ammatillinen henkilökunta, strukturoitu ympäristö, erityisosaaminen | Haastavasti oireileville tai erityistä tukea tarvitseville |
| Ammatillinen perhekoti | Yhdistää perhehoidon ja laitoshoidon elementtejä | Vaativampaa hoitoa tarvitseville, mutta perheympäristöstä hyötyville |
Sijaisvanhemmuudessa yhteistyö lapsen oman perheen kanssa on olennainen osa toimintaa, ja tavoitteena on usein lapsen palaaminen omaan perheeseen olosuhteiden sen salliessa. Adoptiossa biologisten vanhempien oikeudet lakkaavat, vaikka avoimessa adoptiossa yhteydenpito voi jatkua.
Perhehoito sijaisvanhemmuuden muotona tarjoaa lapselle mahdollisuuden kiintyä pysyviin hoitajiin perhemäisessä ympäristössä, mikä on lapsen kehityksen kannalta usein paras vaihtoehto. Samalla se kuitenkin säilyttää lapsen juridisen ja emotionaalisen yhteyden omaan perheeseen, mikä tukee lapsen identiteetin kehitystä.
Sijaisvanhemmuus on korvaamattoman arvokas osa lastensuojelun kokonaisuutta. Se tarjoaa lapselle mahdollisuuden turvalliseen arkeen ja kiintymyssuhteisiin tilanteessa, jossa oma perhe ei siihen pysty. Parhaimmillaan se on yhteistyötä, jossa kaikki aikuiset toimivat lapsen parhaaksi.
