Britanniassa aikuispsykiatrian puolelle kehitetty työturvallisuutta lisäävä sekä konflikti- ja aggressiotilanteita ja pakkokeinoja vähentävä Safewards-toimintamalli on otettu käyttöön Lausteella. Toimintamallia ei ole aiemmin sovellettu sijaishuollossa.

Vaikka nykyisin Safewards-toimintamalli on levinnyt Perhekuntoutuskeskus Lausteen jokaiseen sijaishuollon yksikköön, Uudenkaupungin yksikkö toimi liikkeellepanevana voimana. Tutustutaan, miten kaikki Uudessakaupungissa sijaitsevissa yksiköissä lähti liikkeelle ja miten toimintamallia toteutetaan nyt.

Ensimmäiset askeleet otettiin Uudessakaupungissa

Vastaava ohjaaja Taina Väinölä työskentelee Perhekuntoutuskeskus Lausteen Uudenkaupungin yksikössä. Siellä toimii kaksi osastoa, joiden työntekijöillä on vahvaa psykiatrista osaamista. Kummallakin osastolla on viisi paikkaa 8–17-vuotiaille lapsille sekä lisäksi toisella osastolla on yksi paikka kiireellisesti sijoitetulle lapselle.

Kun Väinölä opiskeli ylempää ammattikorkeakoulututkintoaan kehittämisen ja johtamisen saralla, perehtyi hän Safewardsiin ja liitti sen opintoihinsa. Siitä alkaen hän on koordinoinut mallin käyttöönottoa ja kouluttamista Lausteella. Uudenkaupungin yksiköt toimivat pilottihankkeena, mutta toimintaa laajennettiin nopeasti muihin yksiköihin.

– Mallin toimivuuteen ja hyviin tuloksiin oli alusta asti helppo uskoa, koska niin monet tutkimustulokset osoittivat, että se toimii. Haasteena oli ainoastaan se, sopiiko malli lastensuojeluun yhtä hyvin kuin psykiatrian puolelle. Ja kyllähän se hyvin sopii!, kertoo Väinölä.

Safewards perustuu sekä tutkittuun tietoon että käytännön työelämään, mikä on helpottanut mallin jalkauttamista. Uusi toimintamalli ei sulje jo käytössä olevia malleja pois. Käyttöönoton helpottamiseksi nuorille ja henkilöstölle tuttuja toimintamalleja on yhdistetty Safewardsin periaatteisiin, esimerkiksi DKT:ta eli dialektista käyttäytymisterapiaa tunnesäätelytaitoihin liittyen.

Ohjaaja merkittävässä roolissa

Safewards pohjautuu ajatukseen, että on olemassa taustatekijöitä, jotka voivat kärjistyessään laukaista konfliktin osastolla. Nämä tekijät liittyvät henkilökuntaan tai sisäisiin rakenteisiin, fyysiseen ympäristöön, ulkopuoliseen maailmaan, muihin nuoriin tai nuoren omiin ominaispiirteisiin. Henkilökunta pystyy eri tavoin ennaltaehkäisemään taustatekijöiden kärjistymistä.

Aina henkilöstö ei pysty vaikuttamaan nuorta ahdistavaan fyysiseen ympäristöön tai osaston ulkopuolisiin tapahtumiin. Se, mihin ohjaaja pystyy vaikuttamaan, on se, miten hän itse toimii. Safewardsiin kuuluu kymmenen interventiota eli tietynlaista toimenpidettä, joilla pyritään vaikuttamaan yksilön käyttäytymiseen.

– On tärkeää, miten ohjaaja ottaa uuden toimintamallin käyttöön ja vie sitä eteenpäin lapsille ja nuorille. Ohjaaja on todella merkittävässä roolissa Safewardsissa ja sen jalkauttamisessa, Väinölä tietää.

Ohjaaja Mervi Taipalus toimii interventiovastaavana Niemelässä, toisessa Uudenkaupungin yksikön osastoista.

– Parasta on ollut se, että toimintamalli on laittanut meidät ohjaajat tarkastelemaan omaa asennetta työhön ja nuoriin. Sitä ei voi tehdä liikaa. Meilläkin kehitteillä olevaa Tullaan tutuiksi -interventiota pidän todella hyvänä ajatuksena, jotta aikuiset eivät jää nuorille vain tuntemattomiksi, vaan myös aikuiset antavat itsestään sellaista tietoa, jota he ovat valmiit jakamaan.

Roosa-Maria Routi on ennen Lausteelle tuloa työskennellyt aikuispsykiatrialla sairaanhoitajan opintojen ohessa ja sitä kautta toimintamalli oli tuttu entuudestaan. Toimintamallin rantautumisesta Luotola-osastolle Routi on todella tyytyväinen.

– Safewardsista tutut toimintatavat rauhoittavat tilanteita ja ehkäisevät konflikteja. Toimintamallin myötä tuleva ymmärrys on iso tuki työntekijälle ja lisää ohjaajien ammatillisuutta, Routi kertoo.

Interventiot arjen testissä

Lausteella tiimit ovat itse saaneet valita, mitkä interventiot ottavat ensin käyttöön ja miten ne saadaan tuotua osaston arkeen. Monilla osastoilla on jo useampia interventioita käytössä. Prosessi jatkuu koko ajan: uusia interventioita otetaan käyttöön ja olemassa olevia kehitetään omaan toimintaan sopivimmiksi.

– Positiiviset sanat -interventio on ehkä eniten avannut ohjaajien silmiä oman työnsä vaikutuksista niin lapsiin, itseensä kuin kollegoihinsa. Helposti raportteihin nostetaan negatiiviset asiat ja positiiviset taas kuitataan ”rauhallinen ilta” -merkinnällä. On paljon parempi kertoa vaikka, miten pitkään lapsi pystyi olemaan koulussa kuin vain sen, että oli huono päivä, Väinölä sanoo ja jatkaa:

– Jos iltavuoroon tulija näkee ainoastaan negatiivisia asioita raporteissa, kohtaa hän lapset huonossa valossa valmiiksi. Se vaikuttaa ohjaajan käytökseen tiedostamatta ja heijastuu tietysti myös lapsiin.

Rauhoittumiskeinot-interventiossa on käytössä laatikko, johon kerätään nuorten valitsemia heitä rauhoittavia välineitä, kuten teetä, käsirasvaa, nystyräpalloja.

– Boksista nuoret puhuvat ja osaavat jo itse hakea välineitä. Aiomme hankkia vielä isommat laatikot, johon rauhoittumisvälineitä mahtuu enemmän ja boksi olisi samalla nuorelle mahdollisuus tutustua uusiin ja erilaisiin rauhoittumistapoihin. Monihan vasta opettelee ja tutustuu erilaisiin taitoihin, Taipalus kertoo suunnitelmista.

Routi on myös huomannut nuorten innostuksen rauhoittumisboksiin.

– Hyvin siitä on jo tullut osa arkea. Useimmat käyvät itse hakemassa boksista apua, kun on tilanne päällä, ja tällöin ohjaaja tietää mennä tarjoamaan apuaan ja tukeaan nuorelle. Myös nuoret, jotka eivät välttämättä sanallisesti osoita kiinnostusta rauhoittumisboksiin, saattavat kuitenkin hakea sieltä asioita huoneeseensa ja käyttää niitä omassa rauhassa tuomatta asiaa esille. Toisinaan stressilelut ovat käytössä tilanteissa, joissa nuori ei edes ole kiihtynyt tai kaipaa aktiivista rauhoittumista. Esimerkiksi kun nuori katsoo televisiota, stressilelun käyttö saattaa lisätä keskittymistä käsillä olevaan tekemiseen.

Nuorten osallistaminen johtaa onnistumisiin

Monet uudet interventiot eivät varsinaisesti ole uusia asioita. Osastoilla on voinut olla samankaltaisia toimintatapoja entuudestaankin, mutta usein ero saattaa olla siinä, että aikuiset ovat ennen päättäneet, suunnitelleet ja tehneet. Nyt nuoret on otettu tiukemmin mukaan jo suunnittelu- ja tekovaiheissa.

– Kotiutumispuu on nuorten maalaama. Vaikka meillä on pieni vaihtuvuus, kotiutuvat nuoret ovat lähteneet kivasti kirjoittamaan tsemppiviestejä tueksi saapuville nuorille, Taipalus sanoo.

– Yhteiset odotukset -interventioon liittyen teemme yhdessä lasten kanssa taulun, jonka tavoitteena on kertoa, miten meidän osastollamme toimitaan ja mitkä ovat yleisiä käyttäytymisodotuksia. Kun on mukana luomassa odotuksia, niitä on helpompi noudattaakin, ja tämä lisää lapsen osallisuutta, Roosa tietää.

– Nuorilta on tullut ehkä vähän yllättäviäkin toiveita yhteisten odotusten suhteen. Esimerkiksi nuoret itse toivoivat, että yhteiset ruokailut keskittyisivät enemmän yhdessäoloon. He ehdottivatkin, että ruokailun aikana ei käytettäisi ollenkaan puhelimia. Myös rauhoittumisboksin sisällöstä keskustellaan nuorten kanssa ja heidän toiveitaan pyritään kuuntelemaan.