• Asiakkaasta kumppaniksi -hankkeessa lastensuojelun läpikäyneistä vanhemmista koulutetaan kokemuskumppaneita nyt lastensuojelussa oleville vanhemmille.

Miten palvelujärjestelmä ja sen joustavuus huomioi lasten ja perheiden tarpeet?

THL julkisti vuoden 2019 lastensuojelutilastonsa. Tilastot näyttivät karuilta. Lastensuojeluilmoitusten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Koskaan ei ole ollut yhtä paljon kiireellisiä sijoituksia kuin nyt. Lisäksi huostassa olleiden osuus 16–17 -vuotiaiden lasten ikäryhmässä oli 2,3 prosenttia ollen selvästi suurempi kuin nuoremmissa ikäryhmissä.

Usein nuorten pulmat kehittyvät pitkällä aikavälillä. Huostaanotot tehdään harvoin pikaisesti tai lyhyen aikavälin jänteellä ja yleensä ennen siihen päätymistä on aina käytetty erilaisia vahvojakin tukitoimia. HuosTat hanke (2014-2015) tarkasteli huostaanottojen syitä. Sijoitusten taustoilla oli muutoksia lasten perhesuhteissa, kasautunutta huono-osaisuutta ja köyhyyttä, vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmia, väkivaltakokemuksia ja monen muunlaisia traumakokemuksia. Taustalta löytyi myös vanhemmuuteen liittyviä tekijöitä ja lapsen omaa käyttäytymisoireilua ja päihdekokeilua tai -käyttöä.

Lastensuojelutilaston mukaan suuri osa huostaanotoista perustuu suostumukseen, mikä myös saattaa kertoa työskentelystä perheiden kanssa ja valmistelluista päätöksistä. Tahdonvastaisia huostaanottoja oli vuonna 2019 noin 25 prosenttia. Toki lukua tarkasteltaessa voidaan kyseenalaistaa vanhempien tai lapsen todellinen mahdollisuus päätyä tilanteessaan suostumukseen. Huostaanotto on monelle lapselle pelastus ja mahdollisuus parempaan ja turvalliseen elämään. Huolestuttavaa sijoituksissa on se, että lapsella saattaa olla taustalla ja vuodenkin aikana useita erilaisia sijoituksia eri paikkoihin. Silloin lapsen kasvuympäristön toistuvat muutokset, joita esiintyy sosiaalisissa suhteissa, päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa, vaikuttavat kykyyn kiinnittyä ja muodostaa luottamuksellisia suhteita vielä aikuisuudessakin. Palvelujärjestelmä aiheuttaa muutoksilla traumoja lapselle ja hänen perheelleen.

Lapsen ensimmäistä 1000 päivää pidetään tärkeimpänä kehityksellisesti, mutta myös tämän jälkeisillä lapsuudenaikaisilla haitallisilla kasvuolosuhteilla on vaikutuksensa. Esimerkiksi väkivalta, hyväksikäyttö, vanhempien alkoholismi, mielenterveysongelmat, eroriidat, kiusaaminen ja vanhempien menetys vaikuttavat aikuisiän hyvinvointiin, terveyteen ja pärjäävyyteen. Jokainen tietää, että Suomessa päihdeongelmat ja mielenterveyden pulmat ovat varsin yleisiä. Mutta se saattaa yllättää, että jopa 70 000 lasta elää päihdeongelmaisen vanhempansa kanssa ja osalla vanhemmista on myös mielenterveyden ongelmia. Jokin yhteiskunnassamme on toimimatonta ja äärimmäisen kuluttavaa, sillä sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriöiden vuoksi saaneiden lukumäärä on kasvanut vuosien 2016 ja 2019 välillä 43 %. Nämä yleistyivät viime vuonna erityisesti nuorilla ja varhaiskeski-ikäisisillä naisilla.

Myös väkivaltailmiö on Suomessa omaa luokkaansa. Väkivaltakokemuksia on selvitetty eri tavoin. Tiedämme kuuluvamme Euroopan väkivaltaisimpiin maihin perhe- ja lähisuhdeväkivallan osalta. Perheessä tapahtuva väkivalta vaikuttaa aina lapsiin. THL:n Lasten, nuorten ja aikuisten kokemuksia väkivallasta -tutkimuksen mukaan käsitys väkivallan yleisyydestä pikkulapsilla ja vauvoilla vaatii lisää tietoa ja tutkimusta. Tietoa on kyllä saatavilla poliisin tilastoista ja muista seurantajärjestelmistä. Osaltaan niitä selvitetään nykyään kouluterveyskyselyssä. Sen mukaan joka neljäs nuori on kokenut henkistä väkivaltaa ja noin joka 10. nuori on vähintään kerran vanhempien tai huoltapitävien aikuisten taholta fyysistä väkivaltaa, joka on ollut tyypillisesti lievää ja kertaluonteista.

Erityisryhmiin kuuluvat nuoret kokevat kyselyn mukaan väkivaltaa muita yleisemmin. Seksuaalinen häirintä ja seksuaaliväkivalta on nuoriin kohdistuvana naissukupuolittunutta ja se on yleistynyt puhelimessa ja verkossa tapahtuvana. Samoin kuin perhe- ja lähisuhdeväkivalta myös lapsiin kohdistunut väkivalta tapahtuu usein piilossa perheiden kotona eikä se välttämättä tule viranomaisten tietoon. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa halutaan ehkäistä. STM:n Väkivallaton lapsuus on uusin lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemissuunnitelma, joka sisältää lähes 100 toimenpidettä lasten ja nuorten kohtaaman väkivallan ehkäisemiseksi.

Nuoret eivät ole vain väkivallan kohteina, vaan toisinaan he syyllistyvät myös itse väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja rikoksiin. Hiljattain julkaistussa kansallisessa kohorttitutkimuksessa on tutkittu nuorten trauma- ja väkivaltaista käyttäytymistä. Tutkimuksen tuloksena oli, että traumat lisäävät väkivaltaista käyttäytymistä. Tutkimuksessa seurattiin 12-14 -vuotiaita trauman kokeneita lapsia 15-17 -vuotiaiksi, traumadiagnoosi yli kolminkertaisti väkivaltaiseen rikoskäyttäytymisen riskin 15-17 -vuotiailla. Siksi traumojen tunnistaminen ja varhainen hoito ovat tärkeitä.

Entäpä sitten köyhyys? Kasvuolosuhteissa köyhyys vaikuttaa lapsuuteen ja se on vaarallisinta pikkulapsi-iässä. Tutkimusten mukaan köyhyyden kokemukset näkyvät pienen lapsen aivoissa. Köyhyydessä vuoden 2017 tilastojen mukaan elää yli 11 prosenttia lapsistamme. Koronapandemia on varmasti kertaannuttanut kokemusta. Korona vaikutti lapsiperheisiin, joista osa oli jo ennalta taloudellisesti erittäin tiukoilla ja työskentelee matalapalkka-aloilla. Köyhyys koskettaa edelleen vahvasti yksinhuoltajaperheitä. Nuorisobarometrin (2017) mukaan 17 lasta 100:sta karsi opiskeluvaihtoehtoja johtuen rahattomuudesta. Taloudelliset syyt koskivat erityisesti vailla tutkintoa tai opiskelupaikkaa olevia: heistä lähes puolet joutui karsimaan opintojaan tai luopumaan niistä rahanpuutteen takia. Koulutusmahdollisuudet eivät ole tasa-arvoisia kaikille lapsille. Lapsiperheköyhyys vaikuttaa niin lasten kuin vanhempien yhteiskunnalliseen osallisuuteen, koulutukseen, terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin, kiusatuksi tulemisen kokemuksiin ja itsetuntoon sekä mahdollisuuksiin nähdä tulevaisuuden vaihtoehtoja. Näistä syistä köyhyyden poistamiseen vaikuttaminen tulee suhtautua vakavasti.

Vaikka kouluterveyskyselyn mukaan suurin osa lapsista voi hyvin ja viihtyy koulussa, omaa tarinaa kertoo peruskouluikäiset lapset, jotka ovat laiminlyöneet oppivelvollisuutensa. Koulupudokkaita on Suomessa vähintään 4000 ja sitä esiintyy kaikkialla Suomessa. Koulupudokkuuden yksi yleinen syy on nuoren psyykkisissä oireissa. Nuorisopsykiatrian avohoitokäynnit samoin kuin psykiatrisen laitoshoidon hoitojaksot 13-17 -vuotiailla ovat kasvaneet räjähdysmäisesti 2000-luvulta alkaen. Tämän täytyy näkyä kouluissa ja lastensuojelussa.

Palaan vielä lastensuojelutilastoihin, joista aloitin. Yhteiskunnalliset ja perheiden ongelmat peilautuvat lastensuojeluun. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuodesta 1999 vuoteen 2020 lähes 7 000 lapsella (12 000 -19 000). Samaan aikaan kun lasten lukumäärä vähenee lastensuojelun kustannukset kasvavat. Kasvuun on vastattu lisäämällä erilaisia sijaishuollon palveluita. Näin tuskin voi jatkua. Sijoituksella ymmärrettävästi haetaan pysyvyyttä, läheisiä ja huolehtivia ihmissuhteita, turvallisuutta ja yksilöllistä huomiointia, mutta kun sijaishuollosta aikuistuneita on kuultu, useilla ollut on kokemuksia sijaishuollon aikaisista vallankäytöstä ja kaltoinkohtelusta lastensuojelusta ja sijaishuollosta. Sijoitus on usein myös kriisi perheelle. Moni nuori on kokenut sijoituksen olleen pelastus ja mahdollisuus ja osalla on katkeruutta järjestelmää ja työntekijöitä kohtaan siitä, ettei perheen tilanteeseen ole puututtu riittävän ajoissa. Vanhemmilla on puolestaan kokemuksia siitä, etteivät he ole saaneet tarvitsemaan apua ja tukea tai heitä on sivuutettu ja vähätelty. Sosiaalityöntekijöillä on kokemuksia järjestelmän toimimattomuudesta, vaativasta työnkuormituksesta ja siitä, että suuri osa lapsista ja perheistä jää ilman tarvitsemaansa tukea.

Palvelujärjestelmämme ei ole kokonaisuudessaan siis onnistunut huomioimaan lapsiperheiden tarpeita ja auttamaan niitä. Ei ole tärkeää tehdä jotain lasten, nuorten ja perheiden auttamiseksi tai jatkaa kuten aiemminkin, vaan tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan oikeille ihmisille. Vaikuttaa siltä, että lisäämällä olemassa olevia palveluita ja erityispalveluita, lasten, nuorten ja perheiden palveluiden tarve ja asiakkuuksien määrä kasvaa siitäkin huolimatta, että lasten lukumäärä vähenee. Valtakunnallisesti kunnallisessa lastensuojelussa on tehty suuria muutoksia ja systeeminen lastensuojelu näyttää tulleen jäädäkseen. New Yorkissa huostaanotto luvut on saatu vähenemään 50 000 huostaanotosta 9000 huostaanottoon 20 vuodessa. Se on tehty toimintakulttuurin muutoksella, jossa lastensuojelussa lastensa kanssa olleet ja olevat vanhemmat on otettu mukaan lastensuojelupolitiikkaan, kehittämis- ja vaikuttamistyöhön ja mukaan lastensuojelutyöhön kumppaneiksi. Asiakkaiden ääni, osallisuus ja toimijuus ovat vahvistuneet. New Yorkin malli on systeeminen malli ja tukee tehtyä lastensuojelun systeemistä mallia. Perhekuntoutuskeskus Lausteen Asiakkaasta kumppaniksi -hanke tekee New Yorkin mallin mukaista työtä yhdessä neljän kunnan, yhdeksän järjestön, Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja yliopiston kanssa toimintakulttuurin ja palvelujärjestelmän muuttamiseksi ja lastensuojelun asiakasvanhempien aseman muuttamiseksi kumppaniksi.

Selvää on, ettei pelkästään lastensuojelun keinoin vastata lastensuojelun problematiikkaan, vaan siihen tarvitaan yhteiskuntapolitiikkaa, joka on halukas poistamaan köyhyyden, vaikuttamaan vähentävästi päihde- ja väkivaltakulttuuriin, mahdollistamaan tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet ja luomaan työpaikkoja, joilla perhe tulee taloudellisesti toimeen. Palvelujärjestelmä tarvitsee muutosta, jossa koko perheen tarpeet ja toimintakyky huomioidaan. Se tarvitsee uudenlaista tapaa ajatella auttamista yhdessä asiakkaidensa kanssa ja myös uudenlaista tapaa auttaa. Se vaatii rohkeutta auttaa perheitä muuttuvissa tilanteissa perheen muutoksissa ja muuttuvassa yhteiskunnassa.

 

Marjo Oinonen
palvelupäällikkö
Perhekuntoutuskeskus Lauste ry
puh. 040 586 2000

 

Lähteitä:
Holmila Marja ym., toim., Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot – vanhemmat, lapset ja alkoholi. Teema 25/2016, THL.

Järvinen, Anna ym., toim., Köyhyysvahti. Suomen köyhyysraportti 2018. EAPN.

Korpilahti Ulla ym., toim. Väkivallaton lapsuus: toimenpiden suunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020-2025.

Lastensuojelu 2019. Lastensuojeluilmoitusten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tilastoraportti 28/2020.

October Martta toim., Lasten, nuorten ja aikuisten kokemuksia väkivallasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kysely- ja väestötutkimusten tuloksia. Työpaperi 28/2018, THL.

Pekkarinen, Elina & Myllyniemi, Sami, toim., Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017.

Peltonen, Kirsi, Ellonen, Noora, Pitkänen, Joonas, Aaltonen, Mikko & Martikainen, Pekka (2020) Trauma and violent offending among adolescents: a birth cohort study.

Asiakkaasta kumppaniksi

Asiakkaasta kumppaniksi-hanke on kolmivuotinen (2020-2022) STEA-rahoitteinen kehittämishanke, joka toteutetaan laajassa yhteistyössä yllä olevien kumppanien kanssa. Hanketta koordinoi perhekuntoutuskeskus Lauste ry.