Pyysimme kolmea asiantuntijaa visioimaan sosiaalipalveluita, perheiden arkea, hyvinvointiin vaikuttavia asioita vuonna 2040. Visioissa yksinhuoltajat saavat apua roboteilta, somenkäyttö on rajoitettua, ja lastensuojelupalveluita saa 24/7 ja enenevässä määrin etänä.

Millaisia Suomi ja siellä asuvat perheet ovat vuonna 2040?

Katri Viippo (KV): Perinteinen käsite perheestä muuttuu. Uskon, että Suomessa on yhä enemmän monikulttuurisia perheitä, ja perheiden kokoonpanot monimuotoistuvat: tulee enemmän uusperheitä, samaa sukupuolta olevien vanhempien perheitä, tai perheenjäsenet eivät välttämättä asu saman katon alla. Väestö vanhenee, ja perheiden osuus pienenee, jos syntyvyys jatkaa laskuaan.
Jouni Smed (JS): Poliittiset päätöksetkin vaikuttavat siihen, kuinka paljon Suomeen tulee maahanmuuttajaperheitä. Tarttuuko heidän kulttuureistaan jotain perheisiin liittyviä perinteitä meille tai päinvastoin?
JS: On kiintoisaa nähdä, jatkuuko ihmisten pakkautuminen isoihin kaupunkeihin, vai tuleeko vastavoima, ja ihmiset innostuvat muuttamaan maaseudulle.

Sukulaisuussuhteet eivät välttämättä sido ihmisiä enää vahvasti yhteen, vaan kiinteitä verkostoja voi syntyä vaikkapa samassa pihapiirissä asuvien välille.

Jouni Smed, tulevaisuuden teknologioiden laitoksen yliopistonlehtori

Anniina Kaittila (AK): Uskon, että sukulaisuus perheen sidoksena höllentyy. Tutkimukset näyttävät jo nyt, että ystävien merkitys on korostunut. Erilaiset yhteisasumismuodot lisääntyvät. Ystävykset muuttavat saman katon alle myöhäisemmässä aikuisiässäkin.
JS: Olen samaa mieltä. Sukulaisuussuhteet eivät välttämättä sido ihmisiä enää vahvasti yhteen, vaan kiinteitä verkostoja voi syntyä vaikkapa samassa pihapiirissä asuvien välille.
AK: Kaipuu yhteisöllisyyteen ei ole loppumassa, vaan jopa voimistumassa. Yhteisöllisyys hakee vain uusia muotoja.
JS: Jos lääketieteellisin keinoin onnistutaan siirtämään lapsen hankkimisen mahdollisuuksia vieläkin myöhäisemmäksi, uskon, että vanhemmiksi tullaan yhä vanhempana.
KV: Kun ihmiset pysyvät hyväkuntoisena pidempään, isovanhemmilla on myös enemmän ja pidempään voimia ja kuntoa yhdessäoloon lastenlastensa kanssa.

Työnteon murros

JS: Kun osa töistä automatisoituu, saammeko enemmän vapaa-aikaa? Yleistyykö slow work -trendi?
AK: Uskon, että työelämä kohtaa murroksen – työtahti ei voi enää tästä kiristyä, oravanpyörästä halutaan pois. Itsensä toteuttamisen merkitys ei tule vähenemään. Työtä ei tehdä vain sen takia, että siitä saa rahaa.
KV: Työ tulee muodostumaan yhä nykyistä voimakkaammin erilaisista palasista. Pätkätöiden välissä on mahdollista pitää kokonaan vapaata töistä.
JS: Nykyiset parikymppiset ovat jo kasvaneet siihen, etteivät he säästä eläkeikää varten. Työskennellään vaikkapa vuosi, jotta sen jälkeen on mahdollista asua pätkä ulkomailla.
AK: Hyvinvointitrendi jatkuu, ja siihen liittyvien töiden määrä varmasti kasvaa.
JS: Maailman taloustilanne vaikuttaa siihen, missä vaiheessa ihmisillä on mahdollisuus jäädä eläkkeelle, kun väestökin ikääntyy.
KV: Työ voi iäkkäänä olla myös mielekästä itsensä toteuttamista, jos kuntoa riittää.

Mitkä asiat vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin vuonna 2040?

JS: Ilmastonmuutos on edennyt jo niin pitkään, että jossain määrin se jatkuu seuraavat vuosikymmenetkin. Tuoko se uusia mahdollisuuksia, kuten viinitiloja Varsinais-Suomeen? Tarvitseeko meille enää lennättää niin paljon ruokaa? Jos aavikoituminen laajenee, lisääntyykö maahanmuuttopaine?Ja millä ruokitaan ihmiskunta?
KV: Uusilla viljelymuodoilla voidaan tuottaa aiempaa paremmin ruokaa eri paikoissa.
AK: Uskon, että kuivuuteen, ruuan tuottamiseen ja puhtaaseen veteen liittyvät teknologiset innovaatiot parantavat ihmisten hyvinvointia. Saadaanko niitä kuitenkaan tarpeeksi nopeassa tahdissa?
KV: Luotan nuorempaan sukupolveen, että he tekevät kaikkensa hidastaakseen ilmastonmuutosta.

Etäläsnäolo ja some-kontrolli

JS: Teknologia mahdollistaa sen, että perheenjäsenet voivat olla fyysisesti eri paikoissa, mutta silti läsnä arjessa toisilleen. Seuraavat vuodet näyttävät, saadaanko etänä välitettyä esimerkiksi tuntoaistimuksia. Voiko työreissussa oleva vanhempi vaikkapa mennä robotin sisälle ja sen kautta leikkiä lapsen kanssa? Etäläsnäoloa käytetään jo nyt kirurgiassa. Se on nyt kallista erikoisteknologiaa, mutta onko se hyllytavaraa 22 vuoden päästä?

Lastensuojelun tulevaisuus -asiantuntija
JS: Robotit lisääntyvät hoivatyössä. Ne toimivat jo nyt Japanissa fyysisenä apuna vaikkapa nostamassa kaatunutta. Kehittyvätkö robotit 22 vuodessa niin pitkälle, että ne ovat yhä enemmän myös seuralaisia tai toimivatko ne henkilökohtaisina avustajina tai yksinhuoltajaperheiden apureina?
KV: Ihmisten yhteenliittymistä ei pysty täysin korvaamaan roboteilla. Yhteisöllisyys kuuluu ihmisen perusluontoon. On kiintoisaa nähdä, miten paljon esimerkiksi nuoret vuonna 2040 näkevät kavereitaan kasvotusten, tai kuinka paljon he ovat tekemisissä laitteiden tai pelaamisen välityksellä.
JS: Luulen, että sosiaalisen median käyttöä kontrolloidaan jo parin vuoden sisällä. Villi kausi päättyy, kuten on käynyt tupakanpoltolle. Tuleeko kontrollointia jopa valtiotasolta tai itsekontrollia some-yhtiöiden osalta? Saatamme ihmetellä vuonna 2040, että miten somenkäyttö tällaisenaan oli koskaan sallittua.

Miten palveluita tuotetaan, ja miten teknologia vaikuttaa hyvinvointiin vuonna 2040?

JS: Aikaa säästyy, kun eri asiantuntijat voivat auttaa yhä paremmin etänä. Sosiaalityöntekijät voivat esimerkiksi nähdä laitteen kautta suoraan perheen kotiin.
KV: Palveluita keskitetään, ja toimistoja on yhä vähemmän. Teknologian kehittyessä tulee lisää uudenlaisia apuvälineitä ja ratkaisuja hyvinvointiin ja olemassa oleviin sairauksiin, sekä ravitsemus parantuu.

Tekoälyn hyödyntämisessä voi piillä aivan yllättäviäkin mahdollisuuksia. Se voi auttaa ennakoimaan, minkälaisia palveluita sosiaalialalla pitäisi tarjota.

Anniina Kaittila, Lupa auttaa! -hankkeen hankeagentti

JS: Biohacking eli oman kehon – ravitsemuksen, kunnon ja henkisen hyvinvoinnin – optimointi yleistyy. Laitteet tulevat jatkossa osaksi kehoa, ja implantit muuttuvat älykkäämmiksi. Kenties teknologian avulla voidaan parantaa kognitiivisia kykyjä 22 vuoden päästä. Tai onko meillä käytössä etätuntoaisti, jota vaikkapa lääkäri voisi käyttää diagnosoinnin työkaluna?
AK: Tekoälyä ei ole vielä käytetty sosiaalialalla, mutta sen hyödyntämisessä voi piillä aivan yllättäviäkin mahdollisuuksia. Se voi auttaa ennakoimaan, minkälaisia palveluita sosiaalialalla pitäisi tarjota. Nyt jo tekoälyn avulla on onnistuttu potilastietodatasta ennustamaan 80–90 prosenttia itsemurhariskipotilaista.
JS: Ihmisiä tarvitaan kuitenkin vielä big datan virittämiseen ja opettamiseen. Digitaalisia datamurusia eli tietoa, jota meistä kertyy eri laitteita käyttäessämme, tullaan käyttämään aivan uusilla tavoilla. Voimme saada esimerkiksi terveyteemme liittyviä hälytyksiä ja neuvoja vain pelkkään meistä kerättyyn tietoon pohjautuen.

Millaisia lastensuojelupalveluita tarvitaan tulevaisuudessa?

KV: Palveluissa korostuvat monimuotoisuus ja yksilöllinen räätälöinti – asiakkaan tarpeisiin vastataan entistä paremmin. Palvelusektorit heikentyvät, ja eri alojen ja asiantuntijoiden tietoa yhdistetään, jotta perhettä ja nuorta voidaan auttaa laajalla verkostolla.
AK: Lastensuojelupalveluita saa 22 vuoden päästä enemmän 24/7 eli perheitä voidaan auttaa joustavammin iltaisin, aamuisin ja viikonloppuisin, jolloin niitä pulmatilanteitakin on. Lastensuojelun työntekijöille tulee uusia teknologisia välineitä, joilla auttaa esimerkiksi perheitä, joiden jäsenet eivät ole yhdessä paikassa.

KV: Jo nyt on panostettu paljon ennaltaehkäiseviin palveluihin, joilla voidaan vähentää sijoitusten määrää ja niiden kestoa. Toisaalta on tullut myös entistä enemmän vaikeita ongelmia ja erityisiä tarpeita, joihin avopalvelut eivät riitä.
AK: Kunniaväkivalta ja radikalisoituminen ovat tuoneet uusia vaikeita ilmiöitä, jotka näkyvät sosiaalityössä tulevaisuudessakin.
KV: Moniongelmaisissa tapauksissa tilanteet ovat päässeet jo kärjistymään.
AK: Jos tekoälystä ja tiedon louhinnasta voisi löytyä apu erilaisten ryhmien varhaiseen tunnistamiseen, jolloin yksilöllinen palvelutarve erotettaisiin ajoissa? Olisi hyödyllistä, jos esimerkiksi 15–17-vuotiaat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tunnistettaisiin ajoissa. Tarvitaan myös lisää vaikuttavuustutkimusta sosiaalipalvelujen mallinnuksien ja keinovalikoiman parantamiseen. Sosiaalityö on jäljessä lääketieteen ja psykologian keinoista.

Toivoisin, että vuonna 2040 palveluvalikoima ei olisi näin pirstaloitunut, vaan asiakkaan tukea suunniteltaisiin kokonaisvaltaisemmin.

Katri Viippo, Salon perhesosiaalityön päällikkö

AK: Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa sosiaalityöllä voitaisiin myös tukea perheiden yhteisöllisyyttä ja omia luonnollisia verkostoja.
KV: Sosiaaliset verkostot jäivät jossain vaiheessa taka-alalle, ja ammatillista tukea alettiin pitää tärkeämpänä. Ihmisen paras paikka on kuitenkin omassa sosiaalisessa ympäristössä. Miten onnistuttaisiin voimaannuttamaan läheisverkosto tukemaan perhettä? Ylisukupolvisessa huono-osaisuudessa verkostolla ei ole voimaa auttaa.
AK: Näkisin, että resursseja pitäisi kohdentaa moniongelmaisiin perheisiin. Toivoisin, että 22 vuoden päästä olisi enemmän rohkeutta miettiä uusia tapoja tukea perheitä. Unelmatilanne olisi, että perhe voisi olla itse mukana muotoilemassa palvelua. Työntekijä menisi perheen kanssa vaikkapa kesämökille viikoksi, jossa löydettäisiin ne oikeat tukimuodot, ja tuki jatkuisi sitten perheen kotiin.
KV: Joskus perheet uupuvat liian moneen päällekkäiseen palveluun. Toivoisin, että vuonna 2040 palveluvalikoima ei olisi näin pirstaloitunut, vaan asiakkaan tukea suunniteltaisiin kokonaisvaltaisemmin.