Lausteen Satulavuoren alakoulussa leikkiminen ja pelaaminen on yhtä suuressa roolissa kuin lukeminen ja laskeminen. Kun koululaiset tarvitsevat kuntouttamista, jotta oppiminen olisi mahdollista, henkilökunnan tärkein työväline on lasten elämän tunteminen kaikilta mahdollisilta puolilta.

Satulavuoren alakoulun aula on täynnä vilskettä perjantai-aamuna. Pingispallo kopisee tasaisesti pöytää vasten ja joukko eri ikäisiä lapsia on kokoontunut seuraamaan peliä. Ruokailu on pian alkamassa, mutta muuten tunnelma ei muistuta perinteisestä koulusta. Voisimme hyvin olla jonkun kotona tai kerhohuoneella.
Kouluohjaaja Mia Uusitupa katselee lasten touhuamista kahvikuppi ja kirja edessään.
– Oppituokiot kestävät vain puolisen tuntia, riippuen lasten keskittymiskyvystä. Sen jälkeen on vapaampaa toimintaa, esimerkiksi lukemista, piirtämistä tai pelaamista, Uusitupa kertoo.
Alakoulussa on tällä hetkellä seitsemän oppilasta, joista sattumalta kaikki ovat poikia. Samassa luokassa istuu sekä 9- että 12-vuotiaita koululaisia.
– Sillä ei ole merkitystä, että lapset ovat eri-ikäisiä ja eri luokka-asteilla, sillä jokaisen oppilaan opetus suunnitellaan ja toteutetaan yksilöllisesti, kertoo erityisluokanopettaja Miia Mämmelä.

Oppimisvaikeuksien takana on usein monia ongelmia.

– Kaikilla on suuria vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa ja tunne-elämän säätelyssä. Tämä on koulu, ja täällä opiskellaan, mutta ensisijainen tavoitteemme on saada lapset voimaan paremmin ja rauhallisemmin. Vasta sitten oppiminen on mahdollista, Mämmelä jatkaa.

Vankat rakenteet

Mämmelä ja ohjaaja Carina Seikkilä istuvat ruokatunnin tyhjentämässä luokkahuoneessa, jonka seiniä koristavat värikkäät piirustukset. Pulpettiriveistä ei ole tietoakaan, vaan pulpetit on sijoitettu eri puolille luokkaa satunnaisen oloisesti. Lasten pöytien järjestys perustuu kuitenkin siihen, mikä palvelee parhaiten kunkin oppimista, aivan kuin vapaamuotoisten oppituntienkin takana ovat vankat ja selkeät rakenteet.

Meidän täytyy nähdä lapsen koko maailma.

Carina Seikkilä, Satulavuoren koulun ohjaaja

– Tärkeä lähtökohta on yhteistyö lapsen vanhempien tai hänen sijoituspaikkansa kanssa. Lapsen turvallisuuden tunne kasvaa, kun hän tuntee kaikkien aikuisten seisovan samassa linjassa, Seikkilä sanoo.
– Meidän täytyy nähdä lapsen koko maailma, sitä tarkoittaa käsite kokonaisvaltainen kohtaaminen, hän jatkaa.
Turvallisuutta luovia rakenteita tukee myös riittävän iso henkilökunta, erityisluokanopettaja ja neljä ohjaajaa.
– Opetustilanne vaatii riittävästi aikuisia, sillä kaikkien lasten kanssa täytyy huomioida yksilöllinen lähtötilanne. Sen rinnalla kulkevat koko ryhmän tavoitteet, joita kohti edetään, Mämmelä kertoo.
– Perusajatus on, että lasten elämä pidetään turvallisena ja selkeänä. Luokkamme erään pienen oppilaan kanssa harjoitellaan kouluaineita, mutta ennen kaikkea luetaan ja leikitään. Niitä hän ei ole saanut tehdä riittävästi.

Aikuisennälkä

Lausteen alakoululaisten oppimis- ja keskittymisvaikeuksien takana on monenlaisia, usein päällekkäisiä ongelmia.
– Heidän elämänsä on ollut usein turvatonta ihan vauva-ajasta lähtien, ja lastensuojeluhistoria on pitkä. Vaikka oppimiskyvyssä ei olisikaan puutteita, koulutaival on ollut monesti rikkonainen, ja opituissa asioissa on aukkoja, Mämmelä sanoo.
Läheisyys turvallisiin aikuisiin on koulun lapsille tärkeää, ja heidän huomaa tarvitsevan aikuisten läsnäoloa eri tavalla kuin useimpien ikäistensä.
– He haluavat jakaa omaa oloaan ja arkeaan kanssamme, aikuisennälkä on kova, Seikkilä kertoo.
Seikkilä ja Mämmelä pitävät käytössään olevia resursseja hyvinä ja näkevät tuloksia syntyvän.
– Meille on annettu mahdollisuus suunnitella toimintaamme lasten tarpeiden mukaan, ja olemme päässeet kehittämään toimintaa pedagogisen kuntoutuksen näkökulmasta, Seikkilä sanoo.
– Kun lasten kuntoutuminen on edennyt ja he ovat rauhoittuneet, heidän opillisia tavoitteitaan on voinut vähitellen nostaa. Samaan aikaan sosiaaliset taidot ovat kehittyneet, Mämmelä jatkaa.
– Lapsen kohdalla on jo liikaa, että hänen olonsa on huono. Sen takia opetus täytyy suhteuttaa jokaisen omiin voimavaroihin. Pohjimmiltaan tämä on kuntouttavaa toimintaa!

kuntouttava koulu
Lausteella on ollut koulutoimintaa vuodesta 1919 asti. Luokissa oli viime vuosisadan alkupuolella jopa yli 30 oppilasta, eikä heidän yksilöllisten ongelmiensa huomioon ottaminen ollut samalla tavalla mahdollista kuin tänä päivänä. Lähteenä käytetty Kimmo Jalosen teosta Emilia ja Eemil (1999).