• Asiakkaasta kumppaniksi -hankkeessa lastensuojelun läpikäyneistä vanhemmista koulutetaan kokemuskumppaneita nyt lastensuojelussa oleville vanhemmille.

Kokemuskumppani kertoo elämäntarinansa, johon on sisältynyt vuosikymmeniä kaltoinkohtelua, väkivaltaa ja kuolemaa. Kannattelevat kohtaamisen hetket elämän varrella koulutuksen, terapian ja vertaistuen lisäksi ovat vahvistaneet omanarvontuntoa. Nyt kokemuskumppani hyödyntää omia kokemuksiaan toisia vanhempia tukiessaan.

Voimme kokea elämässä sekä hyvää että pahaa. Kaikki kokemukset muokkaavat meitä, ja alamme saada käsityksen itsestämme enemmän tai vähemmän arvokkaana yksilönä. Heijastamme itseämme käyttäytymisen avulla, millaisia kohtaamisen kokemuksia meille on pitkällä aikajänteellä kertynyt. Tiedostamme tämän tai emme, ja useimmiten kun samoilemme usvan keskellä, emme totisesti.

Jotkut lastensuojelun asiakkaina olevat perheet ovat saaneet muilta huonoa kohtelua, joko läheisiltä ja/tai kasvatusalan ammattilaisilta ja/tai lastensuojelussa toimivien ammattilaisten taholta. Lapsi on voinut kokea ikävää kohtelua niin kotona kuin myöhemmin päiväkodissa ja koulussa, koska huonosti voivan lapsen käytös on erilainen kuin valtaosalla lapsilla, jotka voivat paremmin.

Lastenkotilapseen suhtauduttiin kielteisesti

Kun olin itse vuosia kaltoin kohdeltu lapsena kotona ja hain paikkaa lastenkotiin, koulussa jotkut opettajat suhtautuivat minuun kielteisesti, kun olin lastenkotilapsi – eihän minusta voinut tulla mitään! Heille taustani määritteli minut ja tulevaisuuteni. Oireilin, olin masentunut ja käytökseni poikkesi valtavirrasta. Kun opettaja suhtautui kielteisesti minuun, se vahvisti jo olemassa olevaa käsitystä itsestäni arvottomana olentona. Murrosikäisenä koin kohtelun erityisen haavoittavana.

Aikuistuttuani olin kasvanut siihen, että olin pieni takkutukkainen tyttö, jota käytettiin tavalla tai toisella hyväksi, ja jolle selän takana naurettiin tai muutoin kummasteltiin. Kävi myös niin, että varhaislapsuuteni kokemukset altistivat minut seksuaaliselle hyväksikäytölle – olin 1980-luvun nymfetti. Ei ollut #metoo-kampanjoita, vaan se oli osa sen ajan henkeä.

Kohti parempaa omanarvontuntoa

Vanhemmaksi tultua elin parisuhteessa, jossa väkivalta oli edelleen tavallista arkea ja minulle normaalia elämää. En ymmärtänyt moniakaan asioita, mitä yhteiskunnassa tapahtui. Elin omassa todellisuudessa.

Vasta terapian, vertaistuen ja koulutuksen myötä aloin oivaltaa ja nähdä, että on olemassa erilaisia maailmoja, joissa pätee erilaiset kirjoittamattomat lait – oli erilaisia normaaleja tapoja yleensä elää elämää. Kasvun ja kehityksen myötä omanarvontuntoisuuteni on kehittynyt. Itseasiassa kukoistan! Kuvitelkaa, miten sanoitan itseäni. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin valmis tai täydellinen – kaikkea muuta.

Kannattelevat kohtaamisen hetket

Murrosiässä lastenkotiaikoina sain kokea ohi kiitäviä hetkiä, joissa naispuoliset ohjaajat auttoivat minua orastavalla tavalla omana itsenäni kampeamaan jaloilleni. Myöhemmin omistin näille kohtaamisille sanoittamalla laulun, jossa on sanat ”hieno hetki liisi liaanilla ohi”. Nämä naiset antoivat minulle hetkiä, joihin ahnaasti tartuin – kohtaamisesta toiseen.

Nämä kohtaamisen hetket ovat kannatelleet minua koko elämäni. Nykyisin pyrin siihen, että annan hyvän kiertää. Kiinnitän huomiota ja olen läsnä. Vaikka olen kokenut elämässä vuosikymmeniä väkivaltaa, traumoja ja kuolemaa, niin edelleen uskon lapsen mielen lailla, että maailma muuttuu kohtaaminen kerrallaan.

Hyödynnän nykyisin kokemuksiani kokemuskumppanina rinnalla kulkien. Ystävä hyvä, kun olet polvillasi elämän edessä, laskeudun rinnallesi. Noustaan yhdessä ylös. Tehdään maailmasta yhdessä parempi paikka elää ja olla.

Kokemuskumppani, Susanna S

Lisätietoa kokemuskumppaniksi kouluttautumisesta ja kokemuskumppanin tilaamisesta