• Asiakkaasta kumppaniksi -hankkeessa lastensuojelun läpikäyneistä vanhemmista koulutetaan kokemuskumppaneita nyt lastensuojelussa oleville vanhemmille.

Blogikirjoitus on alun perin kirjoitettu Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n pyynnöstä osaksi heidän blogikirjoitusten kokonaisuutta, joiden teemana syksyn osalta on ollut ”Arjen eväitä lapsille, nuorille ja lapsiperheille.” Me päätimme kääntää kontekstin toisin päin ja pyytää vanhemmilta eväitä ammattilaisille.

Suomen yleiskielen sanakirjassa sana ”arki” on määritelty seuraavasti: 1. Arkipäivä; muu kuin juhla-aika, 2. jokapäiväinen elämä, arkielämä, jokapäiväisyys, tavallisuus, arkipäivä (Kielitoimiston sanakirja, 2020). Suurin osa ihmiselämästä kuluu jokapäiväisessä, jokaiselle omalla tavallaan tavallisessa arjessa. Lapselle arki on sitä, millaiseksi se on hänen itsensä, lähellä olevien ihmisten ja ympäristön vuorovaikutteisissa suhteissa rakentunut.

Aikuiset ovat vastuussa lapsen arjesta ja siitä, että se joka päivä on turvallista ja kehitystä tukevaa, iloa ja onnistumisia tuovaa. Tämän kaiken pitäisi olla lapselle tavallista ja tuttua. Joskus on tilanteita, kun arki poikkeaa tästä; lapsi voi esimerkiksi sairastua, lapsen lähimmäinen voi sairastua, päivähoidossa tai koulussa on haasteita tai vanhempien voimavarat ovat vähissä. Perhe voi kokea yllättäviä, ravistelevia ja turvallisuutta rikkovia tapahtumia. Tällöin lapsi tarvitsee aikuisia suojaamaan hänen hyvää arkeaan.

Lastensuojelun arki

Lastensuojelun ammattilaisille työ on iso osa heidän arkeaan. Se on heille jokapäiväistä ja tavallista. Tämän tavallisuuden keskelläkin usein eteen tulee jotain uutta ja arvaamatontakin. Yhtä lailla kuin lapsi tai vanhempi, myös lastensuojelun ammattilainen voi kokea hämmennystä, tietämättömyyttä, avun tarvetta.

Onneksi lastensuojelutyössä ei ammattilainenkaan ole yksin vaan hän tekee asioita yhdessä toisten ammattilaisten kanssa ja ennen kaikkea perheen kanssa, tiiminä. Yhteiset kohtaamiset voivat tuoda eteen erilaisia tunteita ja ajatuksia, kysymyksiä, oivalluksia. Vanhempia kannustetaan ja rohkaistaan pyytämään apua vanhemmuuteensa useista eri paikoista, hyvä niin, koska jokaiselle ihmiselle kuuluu oikeus saada tukea. Rohkeasti uskallan sanoa, että vielä toistaiseksi ammattilaisia kannustetaan liian vähän pyytämään apua asiakkailtaan.

Vanhemmat oman perheensä asiantuntijoina

Kun on kyse lastensuojelutyöstä, vanhemmat ovat niitä asiakkaita, joilla on lähtökohtaisesti tietoa lapsen elämästä enemmän kuin kellään toisella aikuisella. Vanhemmat ovat myös niitä asiakkaita, jotka ovat useimmiten lapselle ne tärkeimmät aikuiset elämässä. Useille vanhemmille on varmasti tuttu kysymys ammattilaiselta, mitä asioita vanhempi itse voisi muuttaa, jotta arki sujuisi itselle ja perheelle hyvällä tavalla? Yhtä lailla näitä kysymyksiä pohtivat omalla kohdallaan lastensuojelun ammattilaiset arkityössään.

Eväitä arkeen – vanhemmalta ammattilaiselle

Lähdin kysymään muutamalta lastensuojelun ammattilaiselta, millaisia eväitä vanhemmat voisivat heille antaa arjen työnsä tueksi, ja Kokemuskumppaniyhteisömme vanhemmat vastasivat.

Oletko kokenut olevasi tasavertainen perheesi asioissa työskentelevien viranomaisten kanssa? Mitä olisin ammattilaisena voinut tehdä toisin, että olisit voinut kokea olevasi paras asiantuntija omissa asioissasi?

– Meidän asioita hoitavat ammattilaiset ovat kyllä kuunnelleet minua, lapsia. He ovat kuunnelleet mielipiteitäni ja olemme olleet asioista yleensä aina samoilla linjoilla. Itselläni on ehkäpä yleinen käsitys, että ammattilaisia pidetään jotenkin ”ylempiarvoisina”. Tätä käsitystä olisi ehkäpä hyvä muuttaa. Henkilökemioilla on myös suuri vaikutus.

– Olen kokenut olevani tärkeä perhettäni koskevissa asioissa ja saanut olla mukana päätöksien teossa, mutta myös kokenut olevani ongelmien pääaiheuttaja perheen haasteita ajatellen ja silloin myös tietoni on tuntunut arvottomalta sinulle. Jos olisit painottanut enemmän jokaisen perheenjäsenen tärkeyttä ja kertonut, että kertomani tieto on sinulle arvokasta olisi minulle tullut tunne, että sanoillani on arvoa perheen eteenpäin pääsemisessä.

Olenko osannut puuttua tai auttaa riittävän ajoissa? Mitä olisit halunnut minun tekevän enemmän tai vähemmän?

– Omakohtainen kokemus on, että kyllä, olet osannut auttaa minua ja perhettäni.

– Kun en ole osannut toimia tai muuttaa omaa vanhemmuuttani olisin tarvinnut sinun tekevän tiiviimpää työtä kanssani, ripeämpää tuentarpeen arviointia ja enemmän ollut tekemisissä lasten kanssa, jolloin lapsilta olisi saanut kuulla paremmin, mitä he ovat mieltä perheen arjesta.

Oletko kokenut tulleesi kuulluksi vanhempana? Miten olisin voinut toimia toisin?

– Olen, toki itse olen persoonana avoin ja pyrin puhumaan asioista suoraan ja tarpeeksi.

– Olisit voinut kertoa minulle mitä olet havainnut tai kokenut perheessämme tai omassa toiminnassani ja keskustelumme pohjalta tehnyt kirjauksia, jolloin asiakirjoissa ei vain ”mutu-tuntumaa” vaan aito dialogi vanhemman kanssa. Kun olen ilmaissut mielipiteeni asioista, olet osannut kertoa miksi olet tehnyt jonkun päätöksen, jolloin minulle on tullut tunne, että haluat minun ymmärtävän mitä tapahtuu ja miksi.

En voinut tehdä toivomaasi päätöstä asioissanne. Miten toivot, että käsittelemme asiaa, jotta yhteistyömme voisi jatkua luottamuksellisena?

– Pyrit hoitamaan asiamme niin nopeasti kuin pystyt, vaikka varmasti on kiirettä, toivon, että olet rehellinen ja kerrot esim. miksi asia ei hoitunut ajoissa.

– Että olisit ottanut yhteyttä minuun jälkikäteen ja keskustellut asian, jolloin olisin päässyt kertomaan ajatuksiani ja sinä olit päässyt avaamaan asiaa miksi toimi niin kuin toimit ja olisin ehkä ymmärtänyt asiaa isommassa kuvassa.

Koet vanhempana jääväsi ulkopuoliseksi lapsesi asioissa. Miten voisin toimia toisin, että kokisit olevasi enemmän osallinen lapsesi asioissa?

– Sinun pitää kuunnella, olla aidosti kiinnostunut ongelmistamme, olla läsnä.

– Toivoisin, että ottaisit minut mukaan suunnittelemaan ja miettimään lapseni asioita, vaikka soittamalla ja ääneen pohtimalla kanssani, pyytämällä apua tai neuvoa lapseni edun mukaisissa asioissa ja kuulla mitä minä olen vanhempana mieltä. Toivoisin, että kertoessani kokemuksista miten jokin samankaltainen tapahtuma on mennyt ja miten olen vanhempana menetellyt ja kokenut asian hyväksi tai huonoksi otettaisiin huomioon.

Minttu Kallio, hanketyöntekijä, Asiakkaasta kumppaniksi -hanke